Huono suomalainen, joka ei pidä saunasta

Iikka Hackman

Kävin juhannuksena tansseissa. Ihan oikeissa juhannustansseissa, ensimmäistä kertaa koskaan. Mökkipaikan maamiesseurantalolla oli mukavasti väkeä, sisällä kahvitarjoilu ja olutta sai kätevästi ovimiehen auton takakontista. Juhannusneitokilpailussa oli kaksi osallistujaa: naiseksi pukeutunut mies ja 10-vuotias pikkutyttö.

Ehtaa meininkiä siis.

 

Juhannus on klisee. Mennään mökille, saunotaan, ryypätään ja tapellaan. Katsotaan kokkoa, tanssitaan, ryypätään lisää ja tapetaan hyttysiä. Mennään soutelemaan, kuseksitaan laidan yli ja aamulla hekotellaan, että olipa fiksua, pikku epäonnella olisi tullut kliseinen lähtö.

Perinteet ovat toki kivoja.

Maamiesseurantalon tansseissa kuitenkin tajusin, että sitä suhtautuu moniin perinteisiin asioihin helposti ylenkatseella.

 

Radio-ohjelmassa juontaja epäili, ettei vihtominen ole nykypäivää, että ei kai sitä kukaan enää tee.

Juhannuksen alla julkaistussa Helsingin Sanomien saunakyselyssä joku vastaajista arveli sekasaunaperinteen olleen voimissaan 1700–1800-luvulla ja toinen piti varmana tietona, ettei tänä päivänä kukaan harrasta moista.

Nykypäivän kuva johdetaan omista ja tuttujen mielipiteistä tai harrastuksista – tai korkeintaan iltapäivälehden ilmiöjutusta, jonka toimittaja puolestaan on johtanut omista ja tuttujensa mielipiteistä.

”Mielestäni sekasauna ystävien kesken on täysin luonnollista, eikä siihen liity mitään seksuaalista. Olen kuitenkin itse niin epävarma vartalostani, etten uskalla sekasaunaan ilman bikineitä, ja tyttöporukallakin vain, jos on kyse aivan lähimmistä ystävistä. Tämä hävettää itseäni, ja tunnen olevani huono suomalainen”, anonyymi 23-vuotias nainen kommentoi Hesarin jutussa.

Huono suomalainen?

Saunan asema Suomessa on aika koominen. Jokaisen suomalaisen on oltava saunalähettiläs. Sauna on niin kuin sukulainen, siitä on pakko tykätä.

Tunnistan naisen kuvaileman tunteen, mutta yleisemmin, koko saunomiseen liittyvänä asiana. En erityisemmin pidä saunomisesta. Sitä on vähän noloa myöntää.

 

Mitä tästä kaikesta kylpemisestä jää käteen? Ehkä tämä: kliseisen juhannuksen parasta antia lienee se, että me kaupunkien omiin napoihin tuijottajatkin päädymme edes kerran vuodessa toteamaan, että siellä missä ei ole mitään, on kaikenlaista. Että vaikka juhannusfestarit ovat nykyaikaa, niin samoin ovat maamiesseurantalon tanssitkin. Eivät historiaa vaan osa kylien elämää tänäänkin.

Se on helposti unohtuva itsestäänselvyys.

Sen juhannusneitokilpailun muuten voitti sympaattinen pikkutyttö. Olen varma, että hän pitää saunomisesta ja on kaikin puolin muutenkin hyvä suomalainen.

 

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.