”Vaan minä ymmärsin kaikki”

Pauliina Salminen

Jyväskylän Seminaarinmäen ylittäminen saa sydämen tekemään yhden ylimääräisen hyppäyksen. Se on merkillinen paikka – sinne kätkeytyy paljon muistoja, kasvua ja erilaisia ihmissuhteita.

23-vuotias Alexander Ramstedt (Aleksis Raunio) kulki Seminaarinmäellä 1871. Luen miehen päiväkirjaa lähes 150 vuotta myöhemmin.

Kesäkuun alussa opiskelijat tekivät retken Lohikoskelle.

Perille saavuttuani olivat seminarin neitoset juuri pyörimässä rinkitanssissa suurella tasasella tanhualla. (..) Hiukan matkaa käveltyäni huomasin kosken partaalla istuvan kaksi neitosta; toinen istui kivellä, toinen maassa, nojaten päänsä kumppaninsa polvelle. (..) Terveeltä hän näytti ja iloinen hän oli; päällänsä oli kirsikanvärinen soma puku, samanlainen nauha letissä, hattu viskattu nurmikolle, kädessä lyijykynä ja polvilla vahvoihin kansiin sidottu kultasärmäinen muistoonpano kirja.

Naiset pyysivät Alexanderia piirtämään kirjaan Lohikosken maiseman. Kirsikanväriseen pukuun pukeutunut nainen, Helga, kirjoitti miehelle vastineeksi runon. Toisen naisen nimi oli Liina.

En ollut mikään nais-väen ihailia, sen täydyn tunnustaa. Aina tunsin heidän läheisyydessään jotakin nolomaisuutta, kainostelemista; en oikein tietänyt miten olla, kuin eleä; miten seistä ja kävellä; ja kädet ne olivat aina tiellä – vastuksina. Vaan nyt näiden tyttöjen parissa viihdyin sanomattoman hyvin.

Alexanderin ja Helgan tiet kohtasivat monta kertaa. Vaikka miehet ja naiset elivät seminaarissa erillään toisistaan, he kohtasivat usein. Kesän tullen Alexander saatteli Helgan höyrylaivaan kotimatkalle mutta jäi itse seminaariin.

Juhannusaattona sivistys- ja huvitus-seura kokoontui Harjulle rinkitansseihin. Harjun pohjoispäähän valmistettiin tanssikenttä nyhtämällä mäntyjen vesat ja kanervat pois. Kesällä seminaariin jääneet tekivät veneretkiä Survonniemeen, Jääskelään ja Haapakoskelle sekä poimivat marjoja Lohikosken mailla.

Alexander sai kesän aikana nimettömän kirjapaketin, Helgalta, hän arveli. Elokuussa nainen palasi.

Minä kannoin hänen suurta villa-huiviansa. Mielelläni olisin noukkinut kaikki kivet pois hänen pienten, vaatekenkiin puettujen jalkojensa alta.

Alexander rakasti Helgaa koko opiskeluaikansa, siitäkin huolimatta, että nimettömän kirjapaketin oli lähettänyt Helgan hyvä tuttava, lääkäriksi opiskeleva Rasmus. Hän ystävystyi myös Liinan kanssa.

Seminaarin päättyessä, kun nuoret matkustivat junalla pois Jyväskylästä, Alexanderin unelmat hajosivat.

Eräs nuori herra astui vaunuun; ei hän muuta lausunut kuin: Helgaseni! Viimeinkin! Vaan minä ymmärsin kaikki.

Kaksi viikkoa myöhemmin hän sai kihlauskortin Helgalta ja Rasmukselta. Syksyllä hän näki Liinan kuolinilmoituksen.

Alexanderista tuli kansakoulunopettaja ja Savonlinna-lehden toimittaja. Hän avioitui sittemmin Jyväskylän seminaarista valmistuneen Marian kanssa. Alexander kuoli 1889.

Maria julkaisi miehensä päiväkirjan Savonlinna-lehdessä tämän kuoleman jälkeen vuonna 1890. Kaikesta päätellen Alexanderin vaimo oli sama Maria Ramstedt, josta tuli yksi Suomen ensimmäisistä ammattimaisista lehtinaisista, tunnettu teosofi ja kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.