Maanosan kokoinen unohdus

Tapani Luotola

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama yrittää Afrikan-kiertomatkallaan paikata aiemman politiikkansa laiminlyöntejä. Tulos ja julkisuushyöty voi kuitenkin jäädä toivottua pienemmäksi.

Vaikka Obaman valinta presidentiksi vuonna 2008 elähdytti afrikkalaisia, vierailu on Obaman ensimmäinen kiertomatka Afrikassa. Mustassa Afrikassa hän on aiemmin vieraillut vain alle vuorokauden piipahduksella Ghanassa heinäkuussa 2009.

Kiertomatkaa on pidetty vastavetona sille, että Yhdysvallat ”unohti” taloudellisesti nousevan Afrikan aikana, jolloin etenkin Kiina kiirehti investoimaan maanosan kasvaville markkinoille.

Kärjistäen voi sanoa, että samaan aikaan kun Kiina etsi Afrikasta ystäviä ja kumppaneita, Yhdysvallat keskittyi etsimään vihollisiaan.

Yhdysvaltain sodassa terrorismia ja Osama bin Ladenia vastaan koettiin yksi varhainen esinäytös elokuussa 1998, kun al Qaeda -järjestö iski Yhdysvaltain lähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa. Itäinen Afrikka, varsinkin Afrikan sarvi ja Somalia, on siitä lähtien ollut Yhdysvaltain sotilaallisessa erikoistarkkailussa.

Nyt uutta päänvaivaa amerikkalaisille tuottavat islamistiset lännenvastaiset liikkeet eri puolilla Sahelia, varsinkin Malissa ja Nigeriassa. Yhdysvallat torjuu terrorismin uhkaa viemällä sotilaskouluttajiaan kaikkialle Afrikkaan.

Kiinan ja Afrikan maiden kauppa puolestaan kymmenkertaistui vuosina 1999–2006, eikä vauhti ole sen jälkeenkään laantunut. Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumi Focac järjestää säännöllisesti huippukokouksiaan, ja Kiinan johtajien kausien ensimmäiset ja vuosittain tärkeimmät matkat suuntautuvat lähes poikkeuksetta Afrikkaan.

Afrikka on ollut Kiinan selkeä strateginen ja onnistunut valinta.

Kiina loi Afrikan-politiikkaansa jo kylmän sodan ja dekolonisaation kaudella. Ideologisten vihollistensa lännen ja Neuvostoliiton vaikutusvaltaa torjuakseen se tuki varmuuden vuoksi käytännössä kaikkia, myös keskenään sotineita vapautusliikkeitä. Niinpä Kiinalla riittää nyt alusmaita, joiden johtajia miellyttävät kiinalaisten puheet ”strategisesta kumppanuudesta etelä–etelä -vuoropuhelussa” sekä puuttumattomuus ihmisoikeuksiin tai muihinkaan ”sisäisiin asioihin”.

Kiinan mukaan Afrikkaa ei uhkaa ”kiinattuminen” (chinalization); päinvastoin, muun muassa omalla kokemuksellaan siirtomaana Kiina auttaa Afrikassa ”muitakin vanhoja kulttuureja” torjumaan ”lännettymistä” (westernization) eli käytännössä uuskolonisaatiota.

Nyt Yhdysvalloissakin on havahduttu huomaamaan, että maailman nopeimmin kasvavat taloudet ovat Afrikassa. Obaman minikiertue on tarkoin laskelmoitu. Käynneillä Senegalissa, Etelä-Afrikassa ja Tansaniassa kuittautuu koko läntinen, eteläinen ja itäinen Afrikka kertaheitolla.

Käynti sukujuurilla Keniassa ei maan ihmisoikeustilanteen vuoksi sopinut presidentin imagoon. Sen sijaan siihen olisi mainiosti istunut paistattelu julkisuudessa Etelä-Afrikassa Nelson Mandelan rinnalla: molemmat ovat maittensa ensimmäisiä mustia presidenttejä ja rauhan nobelisteja. Siinäkin miehiä tosin erottaa se, että Mandela palkittiin todellisista elämänmittaisista ansioistaan, Obama jo etukäteen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.