Junamatkailu avartaa

Piia Kuusisto

Voi istua kaikessa rauhassa, lukea kirjaa, tehdä töitä tai ottaa pienet tirsat. Kun pääsee perille on mukavan rento fiilis, eivätkä edes lihakset ole niin jumissa kuin pitkän automatkan jälkeen. Eikä silläkään ole mitään väliä, millainen keli on, juna kyllä vie luotettavasti perille.

Näin sorrun vieläkin joskus ajattelemaan junamatkailusta, vaikka kokemuksiin pohjautuva tieto väittää ihan muuta. Tämän takia epäilen, että VR:llä on jokin salainen keino, jolla se voi pyyhkiä ihmisten mieleistä ainakin osan junalla matkustamiseen liittyvistä asioista.

 

Kuten vaikka sen, että pääsääntöisesti junassa nukkuminen on mahdotonta. Siitä pitää usein huolen kailottaja, joka tilittää asioitaan puhelimeen isolla äänenvoimakkuudella. Tai sitten musiikkimies, joka kuuntelee itselleen mieluista musiikki kuulokkeilla niin kovaa, että kaikki muutkin sen kuulevat. Tämän lisäksi musiikkimies usein myös rummuttaa joko käsillään tai jaloillaan, usein sekä että.

Töiden tekeminen voi takerrella noista edellä mainituista syistä, mutta sitä voivat haitata myös tekniset asiat. Viimeksi, kun yritin työskennellä junassa, ei pistorasioihin tullut virtaa. Ja kun tietokoneen akku oli tyhjä, siinä sitä siten oltiin. Laturi kädessä ja tietokoneen näyttö pimeänä. Tässä kohtaa eräs kanssamatkustaja lohdutti, että ”älä välitä, onhan täällä kuitenkin lämmitys päällä”.

 

Hän oli oikeassa ja puhui sujuvaa sarkasmia. Lämmityslaite työnsi kuumaa ilmaa, mikä ei suuremmin ilahduttanut hellepäivänä. Toisaalta olen ollut junassa kovalla pakkasella ja silloin lämmityslaite ei toiminut laisinkaan. Ihmiset, minä mukaan lukien, vetivät toppatakkia päälle ja pipoa päähän. Kun lämmityksen lisäämistä tiedusteltiin konnarilta, hän vastasi, että ei voi vaikuttaa asiaan, lämmitystä ohjataan jostain keskuksesta.

Aikataulut. VR:n kohdalla niistä voisi sanoa paljon, mutta toisaalta niistä ei tarvitsisi sanoa mitään. Muuta kuin sen, että ne antavat suuntaa. Eikä myöhästelyyn tarvita edes kalustoa tai raiteita koettelevaa sääilmiötä, se onnistuu kelillä kuin kelillä.

 

Helsingissä asuva, mutta Oulusta kotoisin oleva kollega kertoi, että hän pääsee lentämään halvemmalla Italiaan kuin junalla juurilleen. Tästä syystä hän matkustaa useammin Suomen rajojen ulkopuolelle kuin synnyinseudulleen.

Ja onhan se ihan posketonta, että esimerkiksi meno-paluu junalla Jyväskylästä Helsinkiin maksaa aikuiselta ihmiseltä noin 100 euroa. Raha kun ei tiettävästi vieläkään kasva puissa, niin aika moni valitsee oman auton ennemmin kuin maksaa kahden aikuisen Helsingin matkoista 200 euroa.

Sitten ovat vielä ne pienet kömmähdykset lippujen myyntiin liittyvän tietojärjestelmän kanssa, mutta en raaski mennä siihen. Rupeaa tuntumaan lyödyn lyömiseltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.