Kun potilas ei saavu

Pauliina Salminen

Jyväskyläläiset ovat täsmällisempiä kuin helsinkiläiset, ainakin kun arvioidaan käyttämättä jääneitä lääkäriaikoja.

Helsingissä yllättävän moni tekee lääkärille oharit. Kärjistetysti jopa viisi helsinkiläislääkäriä odottelee työkseen potilaita, jotka eivät koskaan saavu.

Helsingin terveyskeskuksissa jäi viime vuonna perumatta 11 000 aikaa, noin kaksi prosenttia kaikista ajoista (Lääkärilehti 7.6.). Lääkäriaikojen lisäksi käyttämättä jäi myös rutkasti hoitajille varattuja aikoja.

Perumattomasta lääkäriajasta tulee asiakkaalle lasku, mutta summa ei kata todellisia kuluja. Lääkäreiden aika on rahaa – ja sille yhteiskunnan rahalle olisi muutakin käyttöä.

Jyväskylän yhteistoiminta-alueen (JYTE) terveyskeskuksissa, siis Hankasalmella, Jyväskylässä, Muuramessa ja Uuraisilla, käyttämättä jääneiden lääkäriaikojen luku oli viime vuonna noin 1 400. Määrä vastaa vajaata prosenttia kaikista terveysasemien lääkärikäynneistä, selvittää JYTE:n avosairaanhoidon palvelujohtaja, ylilääkäri Sakari Ritala.

Perumattomista käynneistä peritään sakkomaksuna 39,90 euroa. Eniten perumattomia käyntejä oli suurimmilla terveysasemilla keskustassa ja Kyllössä.

Siinä missä helsinkiläislääkäri harmittelee hukkaan menevää aikaa (HS 17.6.), Ritala vakuuttaa, ettei ainakaan jyväskyläislääkäreiden aika valu turhaan odotteluun vaikkei asiakas saapuisikaan: ”Tekemistä näin vapautuvalle ajalle kyllä löytyy. Viestien ja uusittavien reseptien tulva on loputon.”

Ritalan mukaan noin 50–60 prosenttia lääkärin työstä koostuu konkreettisista potilastapaamisista. Lisäksi on puheluja, konsultaatioita, lausuntoja, sähköposteja, reseptejä...

Työtä ne ovat nekin ja lääkäreiden työ on ymmärrettävästi muutakin kuin potilaiden tapaamista. Silti prosenttiluku herättelee ajattelemaan, onko kaikki byrokratia todella tarpeellista. Esimerkiksi turvallisuuden varmistaminen ja tietosuoja ovat tärkeitä – mutta voisiko samaan päästä vähemmälläkin?

Helsingissä perumattomien aikojen arvellaan johtuvan välinpitämättömyydestä. Väite perustuu siihen, että vain harva varaa uutta aikaa. Vaiva on parantunut ja ajan peruminen unohtunut.

Se on huolestuttava suuntaus. Lääkäriaikojen tarjonta ei alunperinkään vastaa kysyntää, joten käyttämättä jääneet ajat tuntuvat todelliselta tuhlaukselta.

Silti unohtaminen on inhimillistä. Tuttavani unohti lääkäriaikansa kahdesti. Kyse ei ollut välinpitämättömyydestä vaan äärimmäisen yllättävistä työtapahtumista. Unohdustensa jälkeen hän poti huonoa omaatuntoa.

Oma lajimme olemme me viimetinkaiset, jotka saavumme odotushuoneeseen juuri ennen kuin kello on pykälässä, hengästyneinä ja lapsi kummassakin kainalossa.

Siinä tavallisessa tapauksessa olen lasten kanssa lähdössä kotoa hyvissä ajoin, mutta sitten joku kakkaa housuunsa tai putoaa lätäkköön, ja lopputuloksena on vaatteiden vaihto sekä melkoinen kiire. Kun lopulta selviydymme odotushuoneeseen, minulla on voittajafiilis.

Paitsi silloin kerran, kun olimme perillä oikeaan aikaan, mutta väärällä terveysasemalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.