Viime vuonna Musiikin ajassa

Tomi Tuomaala

Meitä oli minä ja hyvät ystävät, kutsuttakoon heitä tässä salanimillä Mäkisen Juha ja Kosken Esa. Oli viime kesä.

Mentiin Viitasaarelle. Siellä oli meneillään Musiikin aika. Kirkossa esitettiin festivaalin säveltäjävieraan Beat Furrerin teoksista koostuva konsertti.

 

Klangforum Wien -yhtye soitti, taitavasti. Yleisöä oli vain muutama kymmenen henkeä, mutta joukossa oli kovia jätkiä. Furrer oli itse läsnä, lisäksi paikalla olivat ainakin Yleisradion Kare Eskola ja Helsingin Sanomien Vesa Sirén.

Eskolan Välilevyjä-radio-ohjelmaa olen kuunnellut paljon, etupäässä lehtiyhtiön kuntosalilla. Se on hyvä ohjelma. Puhe on fiksua ja kriittistä, musiikki usein kiintoisaa ja vetävää.

Sirénille olen ammatillisesti kateellinen. Olen päätellyt, että hän on viisas, ahkera ja intohimoinen journalisti. Sirén tuntuu viettävän elämänsä seikkailemalla ympäri maailman. Kulttuurikuuluisuuksien kanssa hän on sinut tai sitten hän muuten vain sattuu aina päätymään takahuoneisiin kuulemaan hämmentäviä paljastuksia.

Minä olen puolestani henkisesti laiska ja kunnianhimoton. Älyttömän paljon aikaa kuluu jumppaamiseen, kodin pikku remonttitöihin ja kaikenlaiseen ihme roplaamiseen.

 

Konsertin tauolla Mäkinen ilmoitti, että hänestä kirkossa on kuultu sikäli surkeaa p-aa, että hän jättää toisen puoliajan väliin. Ele oli odottamaton: Mäkinen on kulttuurisesti sivistynyt ja avarakatseisesti maailmaan ja taiteeseen suhtautuva avantgardisti, harrastajaperformanssitaiteilija ja keppostelija.

Ainutlaatuisen musiikillisen jatkokokemuksen sijaan Mäkinen suuntasi Viitasaaren keskustaan jäätelölle. Oli toki kaunis heinäkuinen kesäilta. Keitele kimmelsi.

Kosken Esa puolestaan istui konsertin loppuun. Koski on entinen bändikaverini ja aika taitava rock-muusikko. Hän osaa muun muassa puhua atonaalisuudesta ja tekee sävellyksiä, joiden tahtilajit ovat minulle käsittämättömiä.

 

Klangforum Wien vei konsertin loppuun. Aina välillä esiintyjät kumartelivat ja suurimmaksi osaksi hirmu innostunut yleisö taputti hurjasti. Muun muassa pianisti Joonas Ahonen oli tosi taitava ja Spur on kummitusmaisen hieno biisi.

Kuitenkin jäi hieman viileä olo. Ymmärsin olleeni itselleni tuntemattoman äärellä, mutta tällä kertaa äänten yhdistelmät eivät osuneet sillä lailla, että jotain olisi tarttunut kiinni.

 

Olen onnistunut käymään Musiikin ajassa vain pari kertaa, eikä sielun sisin ripsi ole tilaisuuksissa ikinä räpsähdellyt.

Silti minulla on tapahtuman kanssa tykkäyssuhde. Se on teoreettista laatua, jotenkin kylmän älyllinen.

Olen kokevinani, että Musiikin aika on hyvin punk. Se kirskuu ja haistattaa. Siellä kävijä on turvassa latteuksilta ja siltä, että joku yrittää viihdyttää.

Paluumatkalla kiistin Mäkisen tulkinnan, jonka mukaan en ollut karannut puoliajalla jäätelölle, koska yritin vaikuttaa fiksummalta kuin olenkaan.

 

Musiikin aika järjestetään tänä vuonna 2.–7. heinäkuuta. Pääsäveltäjävieras on Peter Ablinger. Youtube-tutkimusten perusteella luvassa on jälleen perin merkillistä pörinää, jossa hälysamplet sekoittuvat irrationaalisen kuuloisesti eteneviin soitinosuuksiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.