Kurja levä, kiitos kaupunki

Pauliina Salminen

Lapset kahlailivat rantavedessä juhannuskokon loimussa. Vieressä veden pinnalla kellui sinisistä hitua. En ymmärtänyt ensin edes varoa. Sitten se selvisi: sinilevää.

Kokolle kokoontunut väki puhui siitä, ettei sinilevää ole ollut Jämsänkosken Kankarisveden rannoilla näin paljoa ja näin aikaisin, ei ainakaan miesmuistiin.

Olin luvannut lapsille, että juhannuspäivänä teemme retken lähiseudun upeimmalle uimarannalle. Onneksi kävin ensin Jämsän kaupungin internet-sivuilla. Rannalla uimista ei suositeltu, niin kuin ei lukuisilla muillakaan lähirannoillamme.

Maauimalassa voisi uida, mutta se ei pärjää retkikohteena hienolla luonnonhiekalle.

Kurja levä. Ja samalla: kiitos kaupunki!

Ajantasaiset verkkosivut palvelevat sekä meitä vakituisia asukkaita että lomalaisia. Netin tiedoilla säästyimme lukuisilta turhilta ajokilometreiltä ja lasten viime hetken pettymyksiltä.

Koska jouduin vasta nyt ensimmäistä kertaa tekemisiin sinilevän kanssa, olisin lisäksi ollut leväuusavuton ilman internettiä. Mistä levän edes tunnistaa? Onko se nyt muka niin vaarallista?

Nyt tiedän. Epävarma kotitesti auttaa alkuun: seisotetaan vettä lasissa tunnin ajan. Jos pintaan nousee sinivihreää hitua, kyseessä on sinilevä.

Lisäksi tavallisen, rihmamamaisen levän saa nostettua rannasta ylös kepillä, sinilevä hajoaa hiukkasiksi.

Ja kyllä, sinilevä on vaarallista ainakin lapsille. Hengenvaaraa se ei onneksi aiheuta kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa, mutta kurjia oireita kylläkin.

Osa sinilevistä on myrkyllisiä: ne tuottavat maksa- ja hermomyrkkyjä. Leväistä vettä ei saa heittää kiukaalle, eikä sillä saa kastella syötäviä kasveja.

Mikkelissä nelivuotias sairastui uituaan rannassa, jossa oli todettu sinilevää. Pojalle nousi kuume, tuli kurkkukipua ja lisäksi hän sai hermostollisia oireita (Länsi-Savo 25.6.).

Sinilevästä oli ilmoitettu uutisen mukaan vain uimarannan pukuhuoneen seinällä. Lapsen kanssa uimassa käyneen isoäidin mukaan varoituksen olisi pitänyt olla paremmin näkyvillä. Hän on oikeassa.

Kaupunkien on testattava veden laatua ja tiedotettava siitä näkyvästi. Mutta pohjimmiltaan vastuu on meillä vanhemmilla.

Isompi uimari osaa varoa veden joutumista silmiin tai suuhun, mutta lapsi ei.

Syanobakteerit eli sinilevät ovat maapallon vanhimpia eliöitä ja luonnollinen osa vesistöjä. Järvien rehevöityminen saa kuitenkin levät riehaantumaan ja helle hemmottelee myös leväkasvustoja.

Levän torjuntaan on yritetty kehittää keinoja ja apuvälineitä, mutta täsmäratkaisu on toistaiseksi keksimättä. Leväkukinnon myrkyllisyydestä kestova pikatesti on tulossa markkinoille lähivuosina. Akuuttia levätilannetta voi seurata verkkopalveluista ja levätiedotteista.

Säiden muutos tai sopivien ravinteiden väheneminen järvestä saattaa hillitä leväkukintoja jo tänä kesänä. Tärkeintä on kuitenkin pitkäkestoinen työ: vesistön ravinnekuorman vähentäminen.

Lisäksi levien kasvua hillitsee pienikokoisten särkikalojen pyynti. Voivottelun sijaan minunkin olisi viisaampaa heittää järveen katiska.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.