Ässärahastot lisäävät kilpailua

Mika Pesonen

Kesän jälkeen alkaa Suomen pankkikilpailussa uusi vaihe. S-Pankki haluaa työntää kätensä syvemmälle taskuihisi, vaikka todennäköisesti ne siellä jo ovatkin. S-kaupan vihreä etukortti kulkee kahden miljoonan suomalaisen lompakossa, ja bonuseurojen määrä kasvaa vaivihkaa. Tunnustan, että en tarkalleen tiedä, kuinka monta euroa niitä tililläni on.

Luulen, että aika monelle bonukset ovat aivan ylimääräistä rahaa, joille ei ole korvamerkitty käyttötarkoitusta. Ne siis joutavat vaikkapa sijoitettavaksi yhdistelmärahastoon, koska ajoittainen sijoitusmarkkinoiden alakulo ei pienen ja sinänsä huomaamattoman sijoituksen kautta omaan talouteen juuri vaikuta. Pitkän ajan kuluessa sopivasti tuottaen niistä saattaa kertyä yllättävän suuri summa.

 

Näin lasketaan nyt S-Pankissa, joka ensin osti FIM sijoituspalvelutalon. Seuraavalla viikolla kerrottiin S-Pankin ja Tapiola Pankin yhdistymisestä. Näin S-Pankista tuli kertaheitolla ainakin asiakas- ja palvelupisteiden määrällä mitattuna merkittävä kilpailija kolmelle suurelle: Nordealle, Pohjola Pankille ja Danske Bankille. Minulle ei ole vielä auennut, mihin S-Pankki tarvitsee FIMiä, sillä LähiTapiolankin rahastot ovat yhtä hyvin asiakkaille myytävissä. Ehkä kokeneen pankkiväen palkkaamisen yritysoston kautta katsottiin antavan tukevan myötätuulen Suomen valloitukselle.

S-Pankki haluaa myös asiakkaidensa muuta varallisuutta hoidettavakseen. Sen mainontaa näkyy ensi syksynä kaikkialla, mutta etenkin Yhteishyvä-lehdessä, jonka massiivinen 1,8 miljoonan kappaleen levikki tavoittaa asiakkaansa tehokkaasti. Kansankapitalismi saa vauhtia.

 

Nordea ja Pohjola ovat myhäillen katsoneet Dansken päätöstä lakkauttaa joka neljännen konttorinsa Suomessa. Vaikka useimmat pankkiasiat hoidetaan netissä, voi oman konttorin lakkauttaminen heittää asiakkaan kilpailijan leiriin. Olen antanut itselleni kertoa, että kilpailijat ovat innokkaasti olleet yhteydessä Dansken asiakaskuntaan.

S-Pankin ilmestyminen tutkaan patistaa kaikkia tarkistamaan palvelunsa laatua. Siinä riittääkin parannettavaa. Olen rakkaudesta lajiin tehnyt muutamaan pankkilaitokseen valeoston. Olen mennyt joko kutsuttuna tahi kutsumatta omana itsenäni keskustelemaan vakuutus- ja ennen kaikkea sijoitusasioista. Kovin on asiantuntemus ollut köykäistä. Muutama perusasia on alussa kysytty, mutta asiassa on edetty kaavamaisesti asiakkaan vivahteita huomioimatta.

 

Sijoitusta ei myydä kuten vakuutusta. Kun vakuutuksenottaja suojautuu riskiltä, hän sitä vastoin ottaa riskiä tehdessään rahastosijoituksen. Erittäin paha tapa oli eräällä myyntihenkilöllä oikein tingata, miksi en pysty tekemään rahaston ostopäätöstä siltä istumalta. Vakuutuksen voi ehkä näin myydäkin, mutta ei sijoitustuotetta. Koulutuksen tarve on huutava.

Sijoitussuunnitelman tekoa on pankeissa kovasti mainostettu, mutta laadussa on parannettavaa. Ei yksilöllistä suunnitelmaa viidessä minuutissa tehdä. Asiakkaan pitää antaa nukkua pari yötä rauhassa ja kypsytellä asiaa. Jos on pitänyt rahansa pankkitilillä vuosia, ei muutaman päivän tuumaustauko tee pahaa.

 

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.