Suurhankkeet silmätikkuina

Tapani Luotola

Suomalaisia on kesäöisin hemmoteltu hyvällä urheiluviihteellä. Jalkapallon maanosaliittojen turnaus Confederations Cup pyörii Brasiliassa yllättävän tasokkaana. Mukana ovat maanosiensa parhaat joukkueet, ja pelaajat antavat parhaansa mukaan näyttöjään lunastaakseen paikkansa joukkueissaan, kun jalkapallon maailmanmestaruus ratkotaan samoilla stadioneilla ensi kesänä.

Jos tunteet ovat ajoittain kuohahdelleet pelikentillä, kenttien ulkopuolella ne ovat roihunneet yhtäjaksoisesti jo useita päiviä. Brasilian suurimpiin mielenosoituksiin 20 vuoteen on lukuisissa kaupungeissa osallistunut satoja tuhansia ihmisiä, ja järjestystä on palautettu kyynelkaasulla, kumiluodeilla sekä vesitykeillä.

Liikehdinnässä on nähty yhtäläisyyksiä Turkin levottomuuksiin ja ”arabikevääseen”. Yhteistä on ainakin se, että liikkeellä on ollut erityisesti opiskelijoita ja nuorisoa ja että sosiaalinen media on merkittävä kokoontumisten mobilisoija.

Lisäksi Turkin mellakoiden tapaan liikehdintä käynnistyi pienestä yksittäisestä asiasta, bussilipun hinnankorotuksesta Sao Paulossa. Siitä se on paisunut yleisemmäksi huonon hallinnon vastaiseksi protestiksi. Ja kuten Turkissa, poliisin kovat otteet ovat koituneet protestiliikkeen hyväksi.

Puhe ”arabikevääseen” rinnastuvasta ”tropiikin keväästä” on silti ennenaikaista. Parempi rinnastus lienee taannoinen ”Vallataan Wall Street” -liike.

Brasiliassa liikehdintä ei ole samalla tavoin systeeminvastaista kuin arabimaissa– se ei kohdistu erityisesti johonkin tiettyyn pitkäaikaiseen johtajaan tai edes hallituksen politiikkaan kokonaisuutena. Maan nykyisellä poliittisella johdolla on omia, koviakin kokemuksia mielipiteenvapauden nujertamisesta sotilasdiktatuurin kaudella, mikä on näkynyt varsinkin presidentti Dilma Rousseffin asenteissa ja kannanotoissa.

Myös mittakaava hämää. Lähes 200 miljoonan asukkaan Brasiliassa suurmielenosoitukset ovat koonneet vain prosentin murto-osia väestöstä. Varsinkaan Brasilian uusi alempi keskiluokka ei erityisemmin näytä syttyvän – kuluneella vuosikymmenellä hallituksen ohjelmat nostivat talouskasvun saattelemana köyhyydestä noin 35 miljoonaa brasilialaista eli noin 17 prosenttia väestöstä, eikä Brasiliassa ole kroonista nuorisotyöttömyyttä.

Brasiliaa vuosina 2003–2011 johtanut presidentti Luiz Inácio Lula da Silva suorastaan kannusti kansalaisiaan väkivallattomaan aktivismiin.

Dilma Rousseff on ollut asenteiltaan selvästi enemmän teknokraatti. Globalisaation haasteisiin on vastattu talouspolitiikalla, joka on suosinut kansainvälistyviä suuryrityksiä ja niitä hallinnoivaa eliittiä. Keskiluokka on saanut huomata kaiken kallistuvan ja palvelujen huonontuvan.

Elitistisen teknokratian ilmentymiä ovat urheilun suurhankkeet kuten jalkapallon MM-kisat ja vuoden 2016 olympialaiset. Urheilun suorituspaikkojen kerskarakentamiseen liittyy jo sinänsä monenlaisia epäselvyyksiä, mutta kaikkineen se tuottaa epätasa-arvoiseksi koettua yhteiskuntakehitystä ja vääränlaista urbanisaatiota aikana, jolloin maareformikaan ei Brasiliassa etene.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.