Kymppitonnin kesäduuni

Inkeri Pasanen

Osa terveyskeskuksista on joutunut palkkaamaan kesäsijaisiksi lääkäriopiskelijoita jopa tuhannen euron päivähintaan. Vuokralääkäriyrityksen kautta töihin pestattu lääketieteen kandidaatti ei saa koko summaa itselleen mutta jopa kymppitonnin kuukausipalkan.

Jos lääketieteen opiskelija saa suuren kaupungin ykkösjohtajan verran palkkaa siitä, että suostuu harjoittelemaan kesällä tulevaa ammattiaan kokeneemman ammattilaisen ohjauksessa, miksi ihmeessä hän ei tähän työhön lähtisi? Vaihtoehtona kun on mennä suoraan kunnan tai kuntayhtymän kesälääkäriksi paljon pienemmällä palkalla.

Lääkärifirmojen räikeä rahastus paljastui Yle Uutisten viime viikolla tekemästä selvityksestä. Jyväskyläläinen peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) tulkitsi varmasti monen suomalaisen tuntoja tuomitessaan hinnat poskettomiksi ja vaatiessaan lisää kohtuullisuutta. Toivottavasti hän löytää keinoja oikaista vääristymiä jo ennen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen valmistumista – muuten moni kunta kokee konkurssin.

Vuokralääkärit ovat suomalaisen terveydenhuollon kipupiste. Silti en osoita syyttävää sormea pelkästään valkotakkien suuntaan. Ei se ole hullu, joka pyytää – vaan se, joka maksaa.

Lääkäreitä on liian vähän. Kysynnän ja tarjonnan laki on johtanut siihen, että ammattikunta voi hinnoitella työnsä niin, että yhteiskunta maksaa siitä itsensä kipeäksi.

Jo vuosia on tiedetty, että terveyskeskusten lääkäripulan paikkaaminen vuokrafirmojen avulla käy kunnille kalliiksi. Silti keikkalääkäreillä on pyöritetty monia terveyskeskuksia vuosikausia, myös Jyväskylässä. Jyväskylän Seututerveyskeskuksen toimitusjohtajan Reijo Räsäsen arvion mukaan keikkalääkäri maksaa kunnalle 50 prosenttia enemmän kuin kunnan oma lääkäri (Ksml 7.6.).

Jyväskylän perusturvalautakunta on jo linjannut, että lääkäripulaa pyritään hoitamaan jatkossa muuten kuin keikkalääkäreiden avulla. Mikäli kaikissa suomalaisissa kunnissa tehtäisiin periaatepäätös luopua keikkalääkäreistä sosiaali- ja terveystoimeen voisi syntyä yllättäviä säästöjä. Useimmat lääkärit kun varmasti valitsisivat mieluummin vähän pienipalkkaisemmankin työn kuin työttömyyden.

Säästöjä ei pidä kuitenkaan hakea terveyskeskusten potilasjonoja kasvattamalla, päinvastoin. Mitä nopeammin ja paremmin ihminen tulee terveyskeskuksessa hoidetuksi, sitä enemmän yhteiskunta säästää kalliimmassa erikoissairaanhoidossa ja korjaavissa toimenpiteissä.

Kaikkein hulluinta on se, että kovista palkoista huolimatta terveyskeskustyö ei nuoria lääkäreitä houkuta. Sairaaloissa kesäsijaisille maksetaan alle 3 000 euroa kuukaudessa, mutta silti niihin hakeudutaan mieluummin kuin terveyskeskuksiin. Toimiiko sairaaloiden houkuttimena ulkomaisten televisiosarjojen luoma kuva vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulvivasta unelmatyöstä?

Terveyskeskukset tarvitsevat oman imagokampanjansa, mutta se ei saa perustua tyhjiin lupauksiin. Hyvä alku voisi olla lupaus inhimillisistä työolosuhteista, joissa ammattiaan voi harjoittaa eettisesti kestävällä tavalla ja ilman pelkoa oman terveyskeskuksen sulkeutumisesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.