Nostalgia on kallista

Anita Kärki

Jyväskylän Kortepohjan ylioppilaskylän tornitaloista uhkaa tulla varsinainen riesa Jyväskylän ylioppilaskunnalle (JYY). Kyse on nimenomaan uhasta, sillä harkittavana on rakennusten mahdollinen suojeleminen. Ja suojelu uhkaa tulla kalliiksi.

Mikäli talot suojellaan, ovat remontin kustannukset yli 20 miljoonaa euroa. Halvemmalla pääsisi aloittamalla alusta eli pistämällä M, N, O ja P -talot maan tasalle.

Jos rakennukset suojellaan rakennuslailla, voisi JYY parhaassa tapauksessa saada rahoituksen valtiolta. Siis voisi.

Jos suojelu sen sijaan tehtäisiin asemakaavaan nojaten, olisi maksajana Jyväskylän kaupunki. Vaan tuskinpa on.

Pahimmassa tapauksessa JYY:llä on käsissään murenevat tornitalot, joissa kukaan ei halua asua ja joita omistajalla ei ole vara korjata.

Kolmekymmentä vuotta sitten ylioppilaskylään asumaan pääsemisestä kilvoiteltiin. Ei siksi, että talot olisivat silloinkaan tarjonneet luksusasumista vaan siksi, että alue oli lähellä kaupunkia.

Kortepohjan toveriyksiöihin sen sijaan ei haluttu, mutta jouduttiin: uusien opiskelijoiden ensimmäinen kämppä oli yleensä alle 20 neliön huone, jonka hän sai jakaa jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. No, totta puhuen olihan siellä myös jopa 29 neliön toveriyksiöitä.

Sellaiseen minäkin muutin kolmekymmentä vuotta sitten. Parinkymmenen neliön toveriyksiötä olisi nyt turha edes tarjota nykyopiskelijoille, sillä edes soluasunnot eivät heitä kiinnosta (Ksml 19.6.).

Itselleni N-talon soluasuntoon pääseminen on varsinainen lottovoitto, mutta helpolla sitä ei saanut. Toveriyksiön kämppikselläni oli lievä allergia, jonka turvin hän suurella vaivalla puhui itselleen soluasunnon ja minä pääsin mukaan siivellä.

Ja molempien poikaystävät seurasivat tietysti mukana. Oma poikaystäväni – nykyinen mieheni – laittoi vaihtovaatekassinsa sänkyni alle. Siellä hän säilytti sitä liki kahden vuoden ajan, mutta toki välillä vaatteita vaihtaen.

N-talon asunto oli yhdeksännessä kerroksessa. Hissit sijaitsivat lämmittämättömässä tilassa, minkä vuoksi ne reistailivat varsinkin pakkasella. Eräänä tammikuuna soitin huoltomiehelle epäkunnossa olevasta hissistä ja hän lupasi tulla heti kun pahimmat pakkaset lauhtuvat. Maaliskuuhun mennessä oli ehtinyt lauhtua jo moneenkin kertaan. Soitin siis uudestaan ja kerroin, että hissi on yhä rikki.

– Oho, en ole kuullutkaan, mies vastasi.

Nykyopiskelijat kutsuvat ylioppilaskylän tornitaloja DDR-taloiksi. Siltä rakennuskompleksi myös näyttää. Yhtenäinen rakennuskokonaisuus on oma ajankuvansa. Juuri sen vuoksi rakennusten suojelua harkitaan.

Jyväskylässä on paljon tuhottu vanhoja rakennuksia ajatellen, että ei kai noita rötisköjä kannata suojella. Aikalaisista huonokuntoisten rakennusten arvo aina tuntuu mitättömältä, vaan miten on jälkipolvien laita? Yhtä varmasti myös tulevaisuudessa edellisille sukupolville annetaan sapiskaa vanhojen rakennusten tuhoamisesta.

Nostalgia on DDR-talojenkin kohdalla todella kallista, mutta nostalgisointi eli menneiden muistelu ilmaista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.