Jukola on ihme

Tommi Roimela

Järkevästi ajateltuna suunnistuksen Jukolan viesti on täysin hullu juttu. 30 000–40 000 asukkaan telttakaupungin synnyttäminen joka vuosi kesäkuun puolivälissä metsän keskelle tai valmiin kaupungin laitamille tai milloin minnekin on monella tavalla pöljän puuhaa.

Onneksi asioita ei aina tarvitse ajatella järkevästi. Joskus voi olla hyvällä omatunnolla irrationaalinen. Silloin Jukola alkaa tuntua poikkeuksellisen hyvältä jutulta. Rastiväen perustama yhden viikonlopun pikkukaupunki on oikeastaan aika fantastinen keksintö. Se on ainutlaatuinen asia urheilussa, vastaavaa on ainakin vaikea keksiä.

Yhdistelmä huippu-urheilua, kuntoliikuntaa, seikkailua ja karnevaalihenkeä on osoittautunut kaikesta mahdottomuudestaan huolimatta toimivaksi.

Voisi jopa sanoa, että Jukola on ihme.

Jukolan mittasuhteet ovat kasvaneet käsittämättömiksi. Ensimmäiseen viestiin vuonna 1949 matkaan lähti 41 joukkuetta, joista 15 pääsi maaliin. Viime vuonna Vantaalla matkaan lähti 1 685 Jukola-seitsikkoa ja 1 266 Venla-nelikkoa, ja nyt Jämsänkoskella määrä pysyy lähes samana.

Kasvu ei ole ollut pelkästään hyväksi. Massiivisuus on tuonut jokavuotisen ongelman: Mistä löytyy kilpailukeskus, jonka läheisyydessä ovat huippusuunnistukseen sopivat maastot mutta johon mahtuu aiemmin mainostettu telttakaupunki?

Viime vuosina on ollut pakko tyytyä kompromisseihin. Esimerkiksi Mikkelissä 2009 kilpailukeskus raviradalla kaupungin kupeessa oli erinomainen, mutta kilpailumaasto oli aivan liian helppo. Seuraavana vuonna Hyvinkäällä 2010 maastot olivat supervaativat, mutta kilpailukeskus sijaitsi peltojen keskellä hankalien kulkuyhteyksien päässä.

Kompromissit ovat yleensä sellaisia, että ne aiheuttavat osallistujissa rutinaa. Se on hieman harmillista, sillä olisi syytä ymmärtää, että yli 16 000 suunnistajalle toimivan kilpailukeskuksen löytäminen on oikeasti pieni ihme.

Ja se ihme kuitenkin nähdään joka vuosi.

Yksi Jukolan viestin merkillisyyksiä on, että lähes joka vuosi järjestetään kaikkien aikojen paras Jukola. Siltä se ainakin usein tuntuu, vaikka joka kerta tuntuu myös siltä, että tästä on miltei mahdotonta parantaa.

Juju on siinä, että järjestäjä vaihtuu vuosittain ja että järjestämisvastuussa olevat seurat aloittavat valmistelun jo vuosia ennen tapahtumaa. Jämsän Retki-Veikkojen suurimmat vastuunkantajat ovat viimeisissä Jukoloissa olleet silmä tarkkana ja seuranneet, mitkä asiat voisi tehdä Jämsä-Jukolassa paremmin.

JRV on pieni seura, joka on ottanut hirvittävän vastuun kannettavakseen. Se on hurjan rohkea temppu. Silti en epäile yhtään, etteikö viikonloppuna järjestettäisi kaikkien aikojen parasta Jukolaa.

Ensi vuonna sama ihme tehdään Kuopiossa.

Suurin Jukolan ongelma on nykyisin kisajännityksen puute. Kalevan Rasti ja Halden SK ovat viime vuodet dominoineet Jukolan yössä liian selvästi. Ylivoima ei tietenkään ole laadukkaasti toimivien seurojen vika, sillä on aivan luonnollista, että kehitysaskelia hakeva suunnistaja siirtyy seuraan, jossa hänestä pidetään hyvää huolta.

Huippujen kasautuminen on kuitenkin aiheuttanut sen, että Jämsänkoskellakin KR on jopa ylivoimainen ykkössuosikki. Voiton karkaaminen KR:n, Haldenin ja toisen kovan norjalaisseura Kristiansand OK:n ulkopuolelle olisi pieni ihme.

Mutta. Jukolassa tapahtuu ihmeitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.