Netti auki ja keikalle

Markus Haapoja

Odottava tunnelma, ympärillä pauhaava musiikki, ilman täyttävä puheensorina ja hiljalleen kasvava ihmisvilinä. Tuttua kaikilta rock-klubeilta ennen keikan alkua.

Esiintymisajan lähestyessä väki pakkautuu lähemmäs lavaa ja valot alkavat himmentyä. Tilasta alkaa tulla ahdas ja jotkut kiroilevat edessä jököttävän korston selälle.

Tai sitten voit odotella rauhassa olohuoneesi sohvalla suosikkiartistisi keikan starttia ja napsauttaa videokuvan päälle, kun esityksen alku lähestyy.

Sosiaalisuus on nykypäivänä yhä enemmän verkon asia. Kahvipöytäkeskustelut korvautuvat chateilla ja rock-klubien puheensorina saattaa aivan yhtä hyvin olla näppäimistön naputtelua oman kotikoneen ääressä.

Mutta onko moinen sitten jotenkin väärin?

Tylsän illan virikkeeksi päätin kokeilla miltä netissä keikalla käyminen maistuu. Tällaisia palveluita on ollut tarjolla jo jonkin aikaa ja vähitellen ilmiö on rantautunut myös Suomeen.

Ensi alkuun ainakin yksi positiivinen puoli tavalliseen keikkakokemukseen verrattuna löytyy. Muiden nettikeikkailijoiden kanssa voi nimittäin samalla jutella, vaihtaa kuulumisia ja mielipiteitä – myös keikan aikana. Pikkuhumalassa olevien umpivieraiden kanssa kun tulee nimittäin harvemmin ryhdyttyä juttelemaan live-tilanteissa. Ainakin tästä pamahtaa piste nettikeikkojen hyväksi.

Toisaalta, voiko nettikeikalla oikeasti koskaan saavuttaa samanlaista fiilistä kuin livenä?

Kyse lienee henkilökohtaisista mieltymyksistä. Joillekin klubi-illan odottava tunnelma, endorfiininen live-fiilis ja keikan jälkeinen narikkajonossa venttaaminen kuuluvat täysin olennaisena osana kokemukseen. Toiset taas saattavat mahdollisuuden tarjoutuessa mieluummin nauttia rauhassa musiikkihetkestään: valot pois, hieman juotavaa ja olohuoneen nurkkaan tunnelmoimaan näyttöpäätteen äärelle.

Tekniikka kehittyy, mikseivät siis sen myötä vaikkapa keikkatilanteet?

Päätin jokin aika sitten paikata aukon musiikkisivistyksessäni ja käydä ensimmäisen kerran Tanssisali Lutakossa viettämässä keikkailtaa.

Paikan maine oli toki ennestään tuttu monien, niin kuuntelijoiden kuin artistienkin, pitäessä Lutakkoa keikkamestojen parhaimmistona.

Mitä paikasta jäi sitten mieleen?

Hieman ahtautta ja varsin karu ulkomuoto ainakin. Mutta musiikkia oli mukava kuunnella ja tiivistunnelmaisessa tilassa fiilis nousee kattoon kuin itsestään.

Lutakko on kokoontumispaikka. Sinne on helppo ja mukava tulla nauttimaan hyvästä musiikista. Ei se varsinaisesti ole kaupungin olohuone, jossa viihtyisi vaikka aamusta iltaan. Mutta musiikin kuuntelemiseen ja soittamiseen se on omiaan. Siihen kun ei vaadita ulkoisia krumeluureja tai muitakaan hienouksia.

Maine, tunnelma ja ihmiset riittävät.

Niin, ja jos palataan vielä nettikeikkoihin, minun vaakakuppini painuu live-esitysten puolelle. Lutakko, Tavastia tai vaikkapa Rytmikorjaamo Seinäjoella – joitain asioita ei tekniikkakaan pysty koskaan korvaamaan.

Ja hyvä niin.

Kirjoittaja on Tänään-osaston toimitusharjoittelija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.