Kyllikki Villa ja Saara Villa – Äidin lokikirja

Juhana Lepoluoto

Työssään maailmaa ja ulkomaiden rähinöitä kolunneelle eläkeläisukolle runsaat kaksi vuotta sitten kuolleen kääntäjän ja kirjailijan Kyllikki Villan matkapäiväkirjat vuosikymmenien takaa olivat nostalginen tuulahdus. Lapsen kanssa maailmalla matkustanut äiti toi mieleen isävainajan, jonka kanssa reissasin samoihin aikoihin.

Sodan nähneissä ihmisissä oli sellaisia uteliaita älykköjä, jotka halusivat kovien vuosien jälkeen laajentaa omaa maailmankuvaansa ja välittää kokemuksensa kanssaihmisilleen. Ennen keihäsmatkoja ulkomaanreissaukset olivat myös jolleivät uutisia, niin lehtijuttujen arvoisia asioita kuitenkin.

Vähitellen reportaasien aika muuttui lomapaikkojen tähdittämiseksi. Kehitys ei ole kehittynyt siinäkään.

Matkoilla kasvaneen tyttären, kääntäjän ja hevosten kasvattajan Saara Villan toimittamat Kyllikki-äidin päiväkirjat kertovat tarkkanäköisestä, vapaamielisestä, ahkerasta ja elämän arvot oikeaan järjestykseen panneesta naisesta. Kyllikki Villa säästi, panttasi ja nosti ennakkoja päästäkseen näkemään maailmaa ja tekemään merireissuillaan ahkerasti työtä.

Matkakirjoituskone paukkui joka päivä: kaunokirjallisuus ja ranskalaiset keittokirjat saivat suomenkielisen asun, jutut singahtelivat milloin Uuteen Suomeen, milloin Maaseudun Tulevaisuuteen.

Päiväkirjamerkintöjen seitsemän matkaa tapahtuivat vuosien 1965 ja 1971 välillä. Kohteita olivat Puola, Kreikka, Portugali, Etelä-Amerikka, Välimeri ja kierros koko maailman ympäri.

Lukijan ensimmäinen ja pinnallisin kommentti on tietenkin ihmetellä, miten nopeasti maailma muuttuu. Mutta ihmisten parhaat ominaisuudet säilyvät.

Maailmanmatkaaja puhui vuonna 1966 kreikkalaisten ahkeruudesta. Lähikuppilan parlamentin enemmistön kannan vastaisesti tämän vuosituhannen reissaaja on nykyäänkin samaa mieltä edesmenneen kääntäjän kanssa.

Ja parhaat matkat tehdään edelleen laivalla, joista rauhallisimmat olot tarjoavat rahtialukset. Jo pelkkä loikka Itämeren yli Travemündeen sujuu mielestäni mielekkäimmin konttilaivassa, ilman yökerhojen hulinoita.

Merellä etenemisen kiireetön tunnelma välittyy Kyllikki Villan päiväkirjamerkinnöistä hienosti.

Äidin lokikirjaa voi lukea ja katsella myös lapsenkasvatuksen näkökulmasta. Jo alle kouluikäisenä äidin maailmanmatkoille päässyt tytär on lapsi ja tasavertainen kumppani. Hän oppii ilman komentelua. Eikä kysymys ole kuitenkaan mistään Summerhillin vapaasta kasvatuksesta.

Äidille tyttären ennakkoluuloton uusien ilmiöiden ja ihmeiden tutkailu on elämys. Lukijalle tulee miltei paha omatunto: omien lasten kanssa olisi pitänyt matkustaa enemmän. Aikuiselle lapsen avoin reagointi on ilo ja ihme.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.