Irma Agiashvili Sing the unspoken

Janne Könönen

Irma Agiashvili on georgiansuomalainen laulaja-lauluntekijä, joka toistaiseksi on nähty keikoilla etupäässä Helsingissä. Ensilevynsä tuotannon ja lähes kaikkien instrumenttien soiton Agiashvili on nyt luovuttanut pidemmän linjan muusikon Johnny Lee Michaelsin haltuun.

Ilman konkaria levyä tuskin olisi julkaistu, mutta silti on sääli, että Sing the unspoken poikkeaa niin paljon laulajan keikoista, joissa hän säestää usein itseään akustisella kitaralla. Tuotannon mukana kuvioihin on luikerrellut staattisuus. Varsinkin bassolinjat ovat turhan mielikuvituksettomia.

Agiashvilin biisit ovat sujuvia, ja ainakin Run-kappaleessa on tarttumapintaa. Silti lyriikka on liian usein kuultua yleissynkkää, modernin ihmisen sisäistä ahdistusta ulkoisen hyvinvoinnin keskellä. Agiashvilin maisema on itäeurooppalainen, sateisen harmaa ja alakuloinen metropoli.

Levyn loppupuolella laulajan oma sävy tulee paremmin esiin. Pientä piristystä muutamiin lauluihin on haettu haitarilla, kontrabassolla ja trumpetilla. Juuri mausteita, musiikillista monipuolisuutta, olisi saanut olla lisää. Varsinkaan kevään koitettua harva haluaa musiikillista matkaa suurkaupungin räntäsateeseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.