Dead Cult Diaries The World is Too Small

Aki Lehti

Radio Rockin bändikilpailun voiton ja Boys and Toys -biisin runsaan radiosoiton kautta esille ponnistaneen jyväskyläläisen Dead Cult Diaries debyyttialbumi saa aikaan vähän kaksijakoiset tunnelmat. Kannen kuvien perusteella perinteiseltä katurock-retkueelta näyttävä ryhmä tuuttaakin ilmoille radiosoundiin muokattua popahtavaa rockia. Välillä se kumartaa melodisen hevin suuntaan ja siellä täällä voi kuulla kaikuja melodisesta punkista.

Naislaulaja Emmyn johtaman ryhmän ilmaisu on ehkä hiottu tuotantoprosessissa turhan särmättömäksi, mutta hyviä biisejä muoviset soundit eivät kuitenkaan onnistu pilaamaan. Bändiä on todennäköisesti verrattu jo ties kuinka monta kertaa Paramoreen, mutta minkäs teet. Tarttuvat pop-koukut ja laulajan ääni tuovat tuon bändin väkisinkin mieleen.

Parhaimmillaan Dead Cult Diaries on rauhallisemmissa biiseissä, joissa se ei yritä rokata. Niiden soundit olisi oikeastaan voinut ruuvata vielä popimmiksi, nyt särökitarat tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta.

Basisti Mika ansaitsee erityismaininnan. Mies soittaa melkein koko ajan ihan liikaa, mutta hyvällä tavalla, kikkailematta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.