Inka Nousiainen Kirkkaat päivä ja ilta

Rauha Kejonen

Inka Nousiaisen (s. 1976) uusimmassa romaanissa Kirkkaat päivä ja ilta liikutaan sulavasti menneisyydessä ja tässä päivässä. Vuodet ja tapahtumat kipuilevat sormet toistensa lomassa.

On eräs valokuva, joka otettiin pihapuiden alla ja jota varten perhe poseerasi huolellisesti. Kuvassa ovat kauppias-isä, tomera äiti ja heidän kolme tytärtään: Iida, Anni ja Edla.

Eletään kolmekymmentäluvun loppua, ja elämä on hallinnassa. Sitten äiti kuolee, yhtäkkiä kesken säilömisen, juuri kun Iidan oli määrä aloittaa seminaari.

Mutta Iida ei hautaa unelmaansa, hän hakee paikkaa myöhemmin ja lähtee. Iida saa elämänsä ensimmäisen työpaikan kyläkoulun opettajana ja joutuu oman elämänsä draamaan, joka ei mennyt ennakkovalmistelujen mukaisesti.

Romaani alkaa hauraan ja vanhan Edlan repliikillä: ”Mitä minä täällä enää teen.” Menneisyys elää kipuna Edlassa, joka yhä vain hengittää. Vanhuksen asunto on puhdas ja siisti, tavarat ja paperit järjestyksessä, lähtövalmiina.

Elämän kohtalonomaisuutta on tässä: Edla muistaa lapsena sairastamansa kovan kuumeen ja miten Iida istahti silloin hänen sänkynsä laidalle.

Kun Edla kasvoi naiseksi, tuli sota, ja hän täytti velvollisuutensa lääkintälottana. Silloin oli Edlan vuoro istahtaa erään erityisen sotilaan sängyn laidalle ja asettaa tupakka miehen huulien väliin – tämän molemmat kädet kun olivat siteissä.

Vanhuuden hauraudessa elämä heittää Edlan eteen nuoren miehen Viljamin, jonka hän tapaa yllättäen kadulla, ja joka taluttaa hänet harhailun jälkeen takaisin kotiin. Viljamista tulee se, joka käy kauppa-asioilla, ruokapalvelusta kun ei saa tuoreita hedelmiä.

Viljamille, tuolle oudolle nuorukaiselle, joka vaikuttaa niin kumman tutulta, Edla kertoo elämänsä salaisuuden.

Nousiainen on rakentanut herkän ja kauniin rakkausromaanin, joka on tulvillaan surua, eroja ja muistoja, jotka eivät jätä kylmäksi. Iida kohoaa romaanin edetessä kuin kameekoru, mutta Edlaan olisi halunnut tutustua enemmänkin.

Edlan haurauden äärellä olisi halunnut viipyä, hänen kauniissa ja siistissä asunnossaan olisi halunnut kuunnella Viljamin lailla surun purkautumista, laajemminkin. Romaanin lopussa tuleva kirje tulee liian töksähtäen ja yllättäen lukijalle.

Viljamilla on myös edessään omat kipeät valintansa, ja ehkä juuri siitä syystä hän kietoutuu Iidan ja Edlan elämäntarinoihin kuin seitti.

Juvalla syntynyt, nykyisin Helsingissä asuva Inka Nousiainen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kirjoittaa lukuisia romaaneja niin nuorille kuin aikuisillekin.

Esikoisteos Kivienkeli (Otava 1993) sai Topelius-palkinnon ja romaani Kiinalaiset kengät (Otava 1996) Savonia-palkinnon. Proosan lisäksi hän on toiminut myös musiikin sanoittajana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.