Jussi Murtosaari ja Petri Mäntynen – Perhosten vuosi – Suomalaiset perhoset saaristosta tuntureille

Matti Härkälä

Perhosten vuosi kuuluu niihin kirjoihin, jotka käydään läpi vähintään kahdesti. Ensin selaillaan kuvat, sitten, lukemisen ohessa, kuviin perehdytään tarkemmin.

Juuri kuvat ovat tämän kirjan helmiä. Se ei sinänsä ole ihme, sillä tekijät, Jussi Murtosaari ja Petri Mäntynen, ovat tunnettuja luontokuvaajia, jotka ovat erityisen perehtyneitä juuri hyönteisiin. Murtosaaren monet luontokuvat ovat myös tuttuja Keskisuomalaisen lukijoille.

Nimi Perhosten vuosi tarkoittaa tässä tapauksessa perhosharrastajan vuotta. Kirja siis kertoo kuvausretkistä, niillä saaduista kuvista ja muistakin sattumuksista sekä jonkin verran myös perhosharrastajien talvikaudesta, jolloin kesän kuvasaalista järjestetään. Kirjaa ei siis ole järjestetty lajien tai lajiryhmien mukaan.

Tekstissä käydään läpi perhosten kehityskaari munasta toukaksi, koteloksi ja vihdoin aikuiseksi perhoseksi. Erityisen kiinnostava tekstin osa käsittelee perhosten vihollisia, joita totisesti riittää. Tähän osuuteen sijoittuvat myös kirjan vauhdikkaimmat kuvat. Rinnakkaisilla sivuilla hyönteisjahdissa ovat lepakko ja sudenkorento. Myös molempien saaliit näkyvät kuvissa.

Vekkuli kuva on saatu myös mittariperhosesta, jonka kimppuun hyökkäävät yhtä aikaa muurahainen ja hämähäkki. Tekstin mukaan saaliin sai lopulta hämähäkki.

Pääosa tekstistä on tiukan asiallista, jopa kuivakkaa. Ilmeisesti muita perhosharrastajia silmällä pitäen jokaisen lajinimen perään on merkitty myös lajin tieteellinen nimi.

Jännittävin osuus kertoo idänsiilikäs-nimisen ison, keltamustan perhosen tarinaa, joka toivottavasti joskus vielä jatkuu.

Lajin ensimmäinen edustaja löytyi Venäjän ja Kiinan väliseltä rajaseudulta vuonna 1846. Toinen idänsiilikäs löytyikin sitten Kuopiosta vuonna 1913. Kesällä 1943 hyönteistutkijat löysivät idänsiilikkään Saarijärven Pyhä-Häkistä. Muutama tämän yksilön toukista päätyi jopa rintamalle Itä-Karjalaan, ja niiden säilytyslaatikko vaurioitui tykkitulessa. Kaksi perhosta kuitenkin selvisi aikuisiksi. Vieläkään Suomen luonnosta ei ole löytynyt yhtään elävää aikuista koirasta.

Tekijät tietäen ei ole ihme, että kirjan kuvitus on loistava. Vaikka tavoitteena on epäilemättä ollut luontoarvojen kuvaaminen, niin tuloksena on monestikin kuva, jonka haluaisi tauluksi seinälleen. Tai vaikka makuuhuoneen ikkunaverhoksi. Eiköhän nykytekniikalla sellainenkin painotyö onnistuisi.

Luontokuvaajia palvelee kirjan lopun luettelo, johon on merkitty jokaisen kuvauksen objektiivi, valotusaika ja himmenninaukko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.