Laura Lähteenmäki – Iskelmiä

Marja Welin

Jyväskyläläinen Laura Lähteenmäki tarttuu uusimmassa nuortenromaanissaan Iskelmiä tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan, parisuhdeväkivaltaan. Aikuisten parisuhdeväkivallasta ja sen seurauksista kuullaan ja luetaan melkein päivittäin, mutta nuorten suhteissa siitä ei puhuta tai ei kehdata puhua.

Lähteenmäen kirjan päähenkilö on 16-vuotias Aino, joka omien sanojensa mukaan on kasvanut viilipurkissa pikkutaimien ja hentojen siveltimenvetojen maailmassa eikä tiedä miten paljon rakkauden takia voi sietää.

Aino ei ole koskaan seurustellut, häntä ei ole koskaan edes suudeltu. Aino on eräänlainen ”takarivin taavi”, hieman syrjäänvetäytyvä huomaamaton tyttö, joka välitunnilla istuu kukkaruukulla naapurin Oton kanssa.

Mikään tyhmä tyttö Aino ei ole. Hänellä on hyviä harrastuksia, kuten partio, ja hän myös ohjaa pienten tyttöjen partiolaisryhmää. Se, mitä Aino kaipaa, on sydänystävä, sillä sellaista hänellä ei ole. Kun suosittu ja hauskannäköinen Samuli lähestyy Ainoa, tyttö ei tiedä miten suhtautua poikaan, mutta rakastuu päätä pahkaa.

Ainon elämä täyttyy Samulin läsnäolosta. Nyt hän myös tuntee kuuluvansa joukkoon, enää ei tarvitse olla yksin välitunneilla.

Lähteenmäki kuvaa taitavasti nuorten suhteen kehittymistä. Aino, jolla ei ole kokemusta seurustelusta ei ensin ymmärrä, että Samuli yrittää koko ajan manipuloida häntä. Poika on sairaalloisen mustasukkainen. Kompleksinen tyttö ei huomaa pojan rajuutta kunnes tulee ensimmäinen isku, sitten lyönnit.

Mustelmat eivät parane parissa päivässä. Aino miettii mitä hän tekee väärin, kun kaikki menee pieleen. Hän muuttuu sulkeutuneeksi, mitä vanhemmatkaan eivät voi olla huomaamatta.

Aino tuntee henkistä ja fyysistä kipua. Hän on tilanteessa, jossa ei tiedä miten pitää toimia. Hän syyllistää itsensä ja salaa pojan lyönnit.

Kirjailijan taito mennä nuoren tytön maailmaan on luontevaa ja kuvaavaa. Ainon ihastuminen Samuliin on vahvaa ja aitoa, mutta loppuratkaisussa tyttö osoittaa järkevyyttä: väkivaltaisessa parisuhteessa on vain yksi tie, lähteä siitä pois.

Rankasta aiheesta huolimatta Lähteenmäki ei mässäile sillä. Hän kuljettaa tarinaa eteenpäin kauniisti ja siksi tarina ei tunnukaan ahdistavalta, se vain nousee iholle. Aino tuntuu tytöltä, johon on helppo samaistua. Myös se tunneskaala ja häpeä, jota väkivallan kohde tuntee ja joutuu kokemaan, tulee vahvasti esiin aitoutena ja kaunistelemattomana.

Lähteenmäelle tyypillinen kaunis kieli pääsee tässäkin kirjassa oikeuksiinsa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.