Panssarijuna – Haistoin kerran näätää

Mikko Siltanen

Uudesta musiikista jaksaa enää harvoin innostua lapsenomaisella riemulla, mutta Panssarijunan kohdalla kävi juuri näin. Yhtyeen romuluinen folkblues kuulostaa minun korvaani erittäin tervetulleelta.

Panssarijunan levytysura on edennyt lievästi sanottuna verkkaisesti: Tampereella 2000-luvun alussa perustettu ja sittemmin Helsinkiin kotiutunut yhtye on julkaissut vuosien varrella nipun kotipolttoisia laserlevyjä ja yhden ep:n. Väliin on osunut miehistönvaihdoksia ja pitempiäkin taukoja, mutta onneksi kiskot vievät edelleen eteenpäin.

Ensimmäinen täysimittainen lp tyhjentää pajatson rytisten. Vaikka levy on vasta ilmestynyt, jo tässä vaiheessa voi todeta, että Haistoin kerran näätää on modernin suomalaisen bluesin klassikko.

Status on ansaittu, sillä Panssarijunalla on oma jäljittelemätön soundinsa, traumablues. Lo-fi-estetiikasta voimansa ammentava nelikko ei ole kiinnostunut ylipitkistä kitarasooloista, virtuoosimaisesta soitosta tai muista blues-kliseistä, vaan puhtaasta fiiliksestä. Sitä riittää tällä pitkäsoitolla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.