Party Party – Riikka Lenkkerin maalauksia

Hannu Castrén

Keskisuomalaisen taidekokoelmaa esittelevässä näyttelyssä Mäntän Honkahovissa oli mukana myös mänttäläisen Riikka Lenkkerin maalaaman muotokuva päätoimittaja Erkki Laatikaisesta vuodelta 2009. Taidemaalari on saanut viime vuosina useita muotokuvatilauksia.

Moni tunteekin hänet muotokuvamaalarina. Galleria Variantin näyttelyssä taiteilija kyseenalaistaa moisen leiman aivan liian yksipuolisena.

Galleriaan astuva näkee ensimmäiseksi suuret figuurimaalaukset. Ehkäpä taiteilijakin on halunnut, että näyttelyvieras ensin aivan kuin viivyttelee niiden katsomisessa. Ensimmäinen maalaus Satu ja Ronja (2010) edustaa nimittäin edeltävää vaihetta. Ilman ulkoista tilausta syntynyt kaksoismuotokuva sisältää Lenkkerin taiteen ominaispiirteet parhaimmillaan. Taitava realismi ajoittaa kansankuvauksen nykyaikaan eikä enempää tarvita.

Värisommittelunkin ainekset löytyvät itse kohteesta kuten paidan punaisista kuvioista ja puseroiden valkoisesta. Hienoisesti korostamalla ja hienoisesti häivyttämällä taiteilija ohjaa katsetta haluamallaan tavalla. Tietyn etäisyyden päästä kaikki näyttäytyy selkeänä, mutta nenän päähän tai kaksoisleukaan kiteytynyt naturalismi vetää automaattisesti lähemmäs – ja silloin, paras on vielä edessä.

Lenkkerin maalaustekniikasta kirjoittaa Raisa Jäntti näyttelyluettelossa: ”Taiteilija maalaa kuviensa henkilöt monta kertaa. Ilmeen päälle syntyy uusi ilme. Kun oikea ilme on löytynyt, taiteilija lopettaa maalaamisen”. Hieman myöhemmin hän toteaa, että ”maalipinnan alla on kerroksittain ilmeitä ja ihoa. Valmis maalaus kasvaa keskeneräisten päälle kuin kasvi, joka pudottaa vanhoja lehtiä ja kasvattaa taas uusia.”

Ihailen maaliaineen kerroksellisuutta ja materiaalista vaikutusta. Nykytaiteen enemmistöä kun hallitsevat maalarit, jotka ovat suorastaan trendimäisesti ihastuneet tärpätillä ohennettuihin väripintoihin ja siitä syntyviin valumiin. Lenkkeri kuvaa ihmistä niin kokonaisvaltaisesti, että kengän anturakuviokin osallistuu tarvittaessa hänen persoonansa luonnehdintaan.

Kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja on todennut, että nykytaiteessa valokuva- ja videotaide on keskittynyt Lenkkerin edustamaan aiheistoon. Siinäpä onkin maalarille haastetta, kun hän ottaa takaisin sen, mikä on jo vuosisatojen ajan kuulunut maalauksen piiriin ja palauttaa sen sitten nykytaiteen yhdeksi ominaisuudeksi.

Viimein suurten maalausten äärelle. Party Party on maalaussarja, jossa Lenkkerin kuvaama kansa on heittäytynyt vapaalle. Discon strobobvalot täplittävät koikkelehtivaa tanssirituaalia. Arjen paikallisvärit ovat muuttuneet epätodellisen räikeiksi.

Mieleen tulee Tyko SallisenJytkyt (1918), jossa maalari tulkitsi synnintunnon sisäistäneenä maalaisväen ekstaattista tanssia. Lenkkerin kuvaamissa partyissä sellainen tunto nousee pintaan vasta krapulan mukana. Ajattelen, että Lenkkerille sopisikin paljon paremmin kuvata juhlijoita seuraavan aamun morkkiksessa kuin discospektaakkelin rooleissa.

Tanssiaiheissa valokuvapohjaisuus riitelee ekspressiivisyyden kanssa pahasti. Niihin kaipaakin vielä enemmän Jäntin kuvailemia kerroksia, jotta ne olisivat aivan valmiita. Lauantaina meillä on kuin ryhmämuotokuva illanvietosta taiteilijan ateljeessa. Maalaus on kehitelty hieman pidemmälle, muttei sekään aivan valmiilta tunnu.

Satu ja Ronja on ripustettu lähimmäksi ulko-ovea, joten se on näyttelyn ensimmäinen ja samalla viimeinen maalaus. Heidän opastuksellaan kävijä vakuuttuu kriittisyytensä oikeutuksesta.

Galleria Variantti (Viitaniementie 13) on avoinna to–su kello 12–17.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.