Laulu Marionille

Jarno Lindemark

Laulu Marionille kertoo, kuinka saadaan vanha jäärä avautumaan tunteille, musiikille ja vaimonsa harrastukselle. Ihan helppoa se ei ole.

Brittiohjaaja Paul Andrew Williams on ohjannut aiemmin trillereitä, ilmeisesti kohtalaisen hyviäkin. Tosin Suomessa niitä ei ole nähty. Kirjoittamassaan ja ohjaamassaan Laulu Marionille -draamakomediassa Williams on heittäytynyt pehmoksi. Pääosissa nähdään loistavat ja legendaariset Vanessa Redgrave ja Terence Stamp. He esittävät keskiluokkaista avioparia, jonka puolisot elävät eri maailmoissa.

Marion (Redgrave) on vakavasti sairas. Hän saa voimaa laulamalla iltapäiväkuorossa hupsuja rokkibiisejä nuoren musiikinopettajan (Gemma Arterton) johdolla. Hänen miehensä Arthur (Stamp) ei anna moiselle ensi alkuun mitään arvoa. Marion on seurallista ja menevää sorttia, Arthur on juro ja tunteellisesti lukossa.

Ei tarvita ennustajan lasipalloa sen arvaamiseen, mitä sitten tapahtuu. Lämminhenkinen ja sydämellinen hupsuttelu vannoo musiikin ja yhteisen iloittelun vapauttavaan voimaan.

Vaatimattomasta tarinasta ei jää käteen paljoakaan. Silti Laulu Marionille on tyylitajuisempi, charmikkaampi ja vähemmän imelä kuin Dustin HoffmaninKvartetti, joka tuli ensi-iltaan pari viikkoa sitten ja jossa niin ikään juhlitaan ikäihmisten musikaalisuutta.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Paul Andrew Williams. Kuvaus: Carlos Catalan. Musiikki: Laura Rossi. Pääosissa: Gemma Arterton, Terence Stamp, Vanessa Redgrave. Tyylilaji: Draamakomedia. S.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.