Joseph Ratzinger – Jeesuksen viimeiset päivät

Pääsiäisen alla suomeksi ilmestynyt Jeesuksen viimeiset päivät on mielenkiintoinen kurkistus maailman suurimman uskonnon ytimeen. Tulkitseehan siinä pääsiäistä Jerusalemissa hieman alle 2000 vuoden takaa Joseph Ratzinger, paavin tehtävät helmikuussa jättänyt Benedictus XVI.

Pääsiäiseen tiivistyvät oikeastaan kaikki kristikunnan keskeiset väittämät, Jeesuksen tulo Jerusalemiin, hänen opetuksensa lopun ajoista, viimeinen ehtoollinen, Pilatuksen kuulustelu, ristinkuolema ja ylösnousemus.

 

Kirja on toinen osa trilogiaa, jossa ex-paavi kertoo etsivänsä ”Jeesuksen todellisia kasvoja”. Tällä hän tarkoittaa, että moderni raamatuntutkimus on järkeisuskossaan kadottanut historiallisen Jeesuksen eli juuri sen, jota se on ollut etsimässä.

Mielenkiintoiseksi Ratzingerin kirjallisen matkan tekee se, ettei hän kuitenkaan tylysti tyrmää modernin tieteen uskon näköaloille asettamia haasteita, vaan on ottanut matkakumppaneikseen molemmat, sekä uskon että tieteen. Teoksesta on näin tullut jotain paljon muuta ja enemmän, kuin vain yksisilmäistä apologiaa eli uskon puolustamista.

Monessa kohtaa Ratzinger osoittaa vahvasti, kuinka Jeesuksen puheiden ja Raamatun tapahtumien taustalta löytyvät Vanha Testamentti ja sen profeettojen puheet.

Jeesus ei siis ollutkaan radikaali, vaan hahmo, joka pyrki täyttämään jo satoja vuosia ennen syntymäänsä lausutut ennustukset ja merkit.

Ratzinger osoittaa, ettei Jeesusta voi lähestyä kuin kahdella tavalla: joko petkuttajana, tai sinä, joka väitti olevansa: ristillä riippuvana Jumalana ihmisen hahmossa.

 

Ex-paavin ote on salaviisas, sillä omalla metodillaan hän avaa sen alkukirkollisen mystiikan aarrearkun, joka luterilaisesta pääsiäisestä toisinaan puuttuu.

Saksalaisena Benedictus XVI toki tuntee luterilaiset vivahteet, ja kirjan esipuhe väittää niiden jopa vaikuttaneen hänen ajatteluunsa. Voi hyvinkin olla, mutta toisaalta kirjassa tuoksuu hyvällä tavalla roomalainen oppineisuus.

Ratzinger muistuttaa, että hyvästä lähtökohdastaan huolimatta ”Raamattu kaikelle kansalle” -ajattelu ei aina kanna perille asti. Jotta Raamatun rikas symboliikka, sen syvät vedet, avautuisivat maallikolle, tarvitaan kansan lisäksi myös oppineita raamatunselittäjiä. Muutoin tulkinnat hajoavat ja jokainen voi vaikka perustaa oman kirkkonsa.

Juuri niinhän on usein käynytkin.

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut