Eels – Wonderful, Glorious

Aki Lehti

Herra E:nä paremmin tunnetun Mark Oliver Everettin Eels-orkesteri on viettänyt kolme vuotta hiljaiseloa. Eels julkaisi vuosina 2009 ja 2010 levytrilogian, joka oli kovemmallekin fanille melkoinen paketti sulateltavaksi. Levyt olivat hyviä, mutta liika oli silti liikaa. Eelsin bluesahtava indie-rock on aina ollut vähän itseään toistavaa, mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen se kuulostaa taas raikkaalta.

Mitään uutta tai ihmeellistä Eels ei kymmenennellä albumillaan tarjoile, mutta tutuista palikoista on tällä kertaa kasattu hienosti toimivia biisejä. Sävellyskrediittejä on aiempaa enemmän merkitty levyllä soittavien muiden muusikoiden nimiin. Tekstipuolella Everett jatkaa omaelämäkerrallista linjaansa, laulujen aiheet taitavat taas olla suoraan miehen omasta elämästä.

Levy alkaa melankolisella huomiolla siitä, että elämässä olisi taas aika päästä eteenpäin. Viimeinen Wonderful, Glorious -kappale päättää albumin kauniin positiivisissa fiiliksissä.

Everettin lauluääni ei ole entisensä. Vuosi vuodelta enemmän kähisevä mies alkaa lähestyä idolinsa Tom Waitsin korinaa, ja se on hyvä asia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.