ARTapestry 3 Kolmas uusimman eurooppalaisen kuvakudoksen näyttely – Keski-Suomen museo

Margrethe Aggerin työ Sinisten vuorten takana, 2011. Kautto Jaana

Raisa Jäntti

Keski-Suomen museossa 10.3. saakka. Nämä ovat niin vapaita! toteaa näyttelyvieras, kun asetumme katselemaan samaa teosta ARTapestry-kuvakudosnäyttelyssä. Kangaspuista ja kudonnasta tulee mieleen suorakulmaisuus – kangaspuut pakottavat suoriin linjoihin, loimen ja kuteen tiukkaan rytmiin. Sen rikkominen tuntuu erityisen kapinalliselta. Nimenomaan vapaudelta.

Tekstiilitaiteen vastaanottoa vaivaa aina halu koskettaa teoksia. Sitä ei tietenkään saa tehdä, mutta tekstiili ja langat ovat niin arkisia, iholle tulevia asioita, että niiden pelkkä katseleminen tekee kokemuksesta tyngän.

Ja kuitenkin kuvakudoksissa tuntuu olevan erityisen paljon katsottavaa. Niissä on pinta, johon voi kätkeä mitä tahansa. Valolla on erityinen merkitys tekstiilin katsomisessa. Yhdestä suunnasta lanka taittuu eriväriseksi kuin toisesta. Kudoksesta otetussa valokuvassa teoksesta katoaa sävyjä tai niitä puhkeaa yllättäen lisää – vitivalkoinen pinta osoittautuu monesta valkoisesta rakennetuksi palapeliksi.

Tuntuu, että taiteilijat haluavatkin laajentaa teosten kokemista näköaistista tuntomuistoihin. Ann NaustdalinKuivunut maisema II esimerkiksi on kolmiosainen teos, jossa ylin, puunoksia kuvaava kerros muuttuu alaspäin aina vain karheammaksi, heinämäiseksi kudokseksi. Maisemassa on läsnä tunne siitä, mitä on kuiva, pistelevä heinä ihoa vasten.

Nämä kuvat eivät tarkennu, jos menen lähelle. Kun haluan nähdä lisää yksityiskohtia, minun täytyy ottaa askel taaksepäin. Erityisesti tätä katsomismetodia vaatii portaikkoon sijoitettu Lise FrølundinNick on riippuvainen Rubensista ja Renoirista -teos, joka ei läheltä näytä esittävän mitään.

Kuvakudos ei tekniikkana määrittele teoksia sen kummemmin kuin vaikkapa öljymaalaus. Millä tahansa tekniikalla pääsee mihin tahansa lopputulokseen. Kuvakudos voi kokeilla, mikä on vähintä, mikä luo kuvan (kuten Anne Stabellin World Web – lankojen varassa riippuva maailmankartta) tai täyttää, peittää, valloittaa, tukkia, olla langasta oikein raskas.

Langassa tekeminen on konkreettisesti läsnä. Jokainen langankierto on nähtävissä, jäljitettävissä. Langat ovat kuin kynänjälkiä paperilla, jokaiselle ominaista käsialaa.

Kuvakudos ei voi häivyttää inhimillistä alkuperäänsä. Teoksissa on kuitenkin jotain ikuista. Ne on tehty langan lakien mukaan: kudonta etenee kudelanka kerrallaan, rivi kerrallaan, eikä peruuttaminen ole helppoa.

Ikuistaminen – oli se sitten valokuvan ottamista tai työlästä kuvakudoksen rakentamista – on aina hetken valitsemista säilyttämisen arvoiseksi. Toiset säilyttävät Hong Kongin tärähtäneitä neonvaloja, toiset perhepotretteja.

On mukavaa nähdä näyttelyssä näin erityylisiä teoksia. Kun rajaus tehdään tekniikan eikä teosten aiheen tai teeman mukaan, mukana on kaikenlaista. Tärkeintä on nähdä itse ja näyttää, ja tehdä se langan rytmissä.

Keski-Suomen museo (Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä) on avoinna ti–su kello 11–18.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.