Laukaan riitelyperinne jatkuu

Lasse Kangas

Laukaata mainostetaan sydämellisenä kuntana ja kaiketi paikkakunta sitä onkin, vetovoimainen ja kasvava maalaiskunta.

Hyvin suunnitellut asuntoalueet vetävät uusia asukkaita. Elinkeinoelämän vahvuuksia ovat teollisuus ja maatalous, joiden varassa palvelusektori kasvaa.

Laukaalaisia on nyt noin 18 500 henkeä ja jos nykyinen meno jatkuu, menee 20 000:n raja aikanaan rikki.

Laukaassa on koettu savupiipputeollisuuden siirtyminen historiaan samoin kuin monella muullakin paikkakunnalla. Mutta pitäjä on selviytynyt rakennemuutoksesta keskimääräistä paremmin.

Monet laukaalaiset pk-yritykset ovat jääneet julkisuudessa Jyväskylän seudun muiden menestyjien varjoon. Esimerkiksi Lievestuoreella toimivien Finse Oy:n ja Millog Oy:n viime vuosien vaiheet avaavat näkymiä laukaalaiseen teollisuuteen ja yrittäjyyteen.

Ja onhan pitäjässä paljon muutakin maankuulua. Kylpylähotelli ja kuntoutuskeskus Peurunka on menestyskertomus vailla vertaa. Voi olla, että Peurunka on tämän päivän laukaalaisille itsestäänselvyys. Sitä se ei kuitenkaan ole. Peurungan historia on ollut alusta lähtien kykyä ja rohkeutta tarttua ajan vaatimuksiin ja muutoksiin.

Laukaa on menestynyt kuntapolitiikasta huolimatta.

Pitäjän kuntapolitiikalla on näet poikkeuksellisen pitkät riitelyperinteet. Kunnassa on riidelty ainakin jo puoli vuosisataa eivätkä tavat näytä miksikään muuttuvan.

Nyt Laukaassa valitaan kunnanjohtajaa perinteitä tarkasti noudattaen.

Riitelyn syitä on pohdittu muuallakin kuin Laukaassa, jossa siihen on kaiketi totuttu. Pitäjän maineelle riitely on kuitenkin rasite. Laukaa näyttää sitä paremmalta, mitä etäämmältä sitä tarkastelee.

Jatkuvan riitelyn yksi syy on vahvojen taajamien jännite. Lievestuore on perinteisesti oppositiossa muuta pitäjää vastaan. Ei ole kovin kauan siitä, kun muutamat vaikuttajat haaveilivat Lievestuoreen erottamista omaksi kunnaksi. Nyt Lievestuoreen vahvin vaikuttaja olisi valmis kippaamaan koko pitäjän osaksi Jyväskylää.

Riitelyperinteeseen kuuluu, että vähemmistö ei tahdo millään sulattaa enemmistöpäätöksiä. Se merkitsee asioiden hoitoa halvaannuttavaa jurnutusta. Niin oli ennenkin, mutta Paavo Vesterinen ja Otto Tiihonen keskustasta, Tapani Kantola kokoomuksesta (myöhemmin kesk.), Raimo Salpakoski ja Tarmo Torro demareista sekä Erkki Siekkinen kommunisteista olivat miehiä, jotka tiukan paikan tullen sopivat asioista. He myös puhuivat harkitun samansuuntaisesti valtuustossa, ettei asioiden hoito täysin lukkiutunut. Aina se ei onnistunut.

Sylvi Saimo teki kerran valtuuston puheenjohtajana historiaa. Valtuutetut olivat valmistautuneet pitkään budjettikokoukseen, mutta toisin kävi.

”Eiköhän hyväksytä budjetti tällä kertaa löysin poskin yhdellä nuijan iskulla”, Saimo totesi ja nuija paukahti.

Valtuusto kohahti ja puheenvuoroja pyydettiin.

”Mitä te pojat siellä takapenkillä huidotte, vaikka budjetti on jo hyväksytty!”

Mutta Saimo olikin kultamitalimeloja, jolla oli tunnetusti vahva kädenpuristus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.