Järjenvastaista politikointia

Anita Kärki

Kotikyläni naapurikylässä asui mies – kutsutaan häntä vaikkapa Matiksi – joka taitavana verbaalikkona osasi purkaa havainnot tavallisten ihmisten iloista ja vastoinkäymisistä nasakoiksi, hiottuja aforismejä muistuttaviksi mietelmiksi. Näillä mietelmillään hän ilahdutti ihmisiä aina naapurikyliä myöten.

Taito ei ollut Mattia ylpistänyt. Tuskin hän taitoaan itse edes huomasi, sillä teräväpäiseksi häntä ei sanavalmiudestaan huolimatta voinut sanoa. Ja köyhäkin sekatyömies Matti oli.

Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin blogikirjoituksen ilmauksen mukaan Matti olisi arvatenkin lokeroitu ”heikommaksi ainekseksi”. Silti Matti nautti laajalti ihmisten kunnioitusta ja arvostusta.

Kerran verbaalisesti lahjakas Matti meni kuitenkin täysin sanattomaksi. Sanattomaksi hänet sai jo täysi-ikäinen poikansa. Matti vihjaisi pojalleen, että tämä voisi jo itsekin alkaa hankkia rahaa perheen hyväksi. Siihen poika vastasi napakasti, että jos ei pysty lapsiaan itse elättämään, ei heitä silloin pidä myöskään hankkia. Silloin meni Matiltakin jauhot suuhun – tämän hän on itse kertonut.

Matin poika oli hieman samoilla linjoilla kuin nyt kohua herättänyt Schubak. Schubak on tarkentanut sanomisiaan toteamalla, että lastenhankintaan tulisi ryhtyä vasta, kun vanhemmilla on edellytykset tarjota jälkikasvulleen hyvä lapsuus ja nuoruus.

Schubak herätti viikonloppuna kohua haluamalla poistaa lapsilisät, koska on ”järjenvastaista tukea heikomman aineksen lisääntymistä”.

Yhteistä Schubakin ja Matin pojan ajatuksissa on, että lapsia ei pidä hankkia, jos heistä ei pysty huolehtimaan.

Voi olla, että kyseisillä ajattelijoilla silti on eri käsitys huolehtimisen vastuun loppumisen ajankohdasta. Matin pojan kanta oli selvä: lapsen täysi-ikäisyys ei vapauta vanhempaa vastuusta, olkootpa taloudelliset lähtökohdat mitkä tahansa. Schubakin viittaus vastuuseen on epäselvempi. Epäselväksi jää, millainen taloudellinen taso on lapsen hankkimiselle riittävä?

Onko lapselle taattava ainakin pari kallista harrastusta? Entä ulkomaanmatkat? Teknologian uusimmat vempaimet? Merkkivaatteet? Omakotitalo kalliilta alueelta?

Vai riittääkö pelkästään ”lapsen oikeus hyvään elämään, turvalliseen kotiin ja vastuulliseen kotikasvatukseen”? Näistä mainitsemistaan asioista Schubak on omalle perheelleen kiitollinen.

Schubakin mielestä vain varakkaat voivat taata lapselleen hyvän elämän lähtökohdat. Juuri tämä on hänen lausunnoissaan järjenvastaista.

Schubakin mukaan on väärin, että lapset valjastetaan valtion politiikan välineiksi. Mutta eikö juuri ihmisten – eli myös lasten – ole tarkoituskin olla politiikan kohteena? Kenelle politiikkaa tehdään, jos ei ihmisiä – siis myös lapsia – ajatellen? Pääomiako pitäisi ensisijaisesti ajatella?

Millainen valtio se olisi, jossa politiikka ei olisi ihmisiä varten? Pelottaa ajatellakin.

Schubak itse kysyy keskeisen kysymyksen: Onko todella oikein valjastaa syntymättömät lapset jonkun yhteiskuntasuunnitelman tuotantopanokseksi?

Mutta juuri tämä ajatus hänellä itsellään on tähtäimessä esittäessään lapsensaannin rajoittamista ”heikommalta ainekselta”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.