Mitä Islannin operaation taustalla oikeasti on?

Veikko U. J. Heinonen

Maan tavaksi näyttää tulleen, että keskusteleminen on ollut liian aikaista kunnes se on liian myöhäistä. Seuraava lähes valmiiksi päätetty tapaus peittää edellisen keskustelun.

Islannin tapausta seuraa kuitenkin eduskuntakäsittely turvallisuuspoliittisesta linjauksesta. Se viritti keskustelun kiivaana uudelleen.

Operaation puoltajien perusteluina ovat olleet pohjoismaisen yhteistyön harjoittelu, tuen osoitus Islannille ja ilmavoimien puolustuskykyä lisäävä harjoittelu. Vastustajat näkevät hankkeen ajavan puhtaasti poliittisia tarkoitusperiä ja toimivan askeleena kohti Nato-jäsenyyttä.

Mitä syitä, tavoitteita ja toivottuja seurauksia Islannin operaation taustalla todella on tai voi olla? Miksi emme tarjoa islantilaisille siviililentäjille koulutuspakettia Kauhavalla ilmavalvonnasta, jos kerran kyse ei ole vaativasta sotilaslentotoiminnasta? Nämä ovat oleellisia kysymyksiä. Kommentoin niitä lentäjänä ja tutkijana.

Kaikki me lentäjät tiedämme vallan hyvin, ettei ilmavalvontaa voi toteuttaa ilman varautumista voimankäytön mahdollisuuteen. Kaikki ilmailualalla tietävät myös, että ilmatilaa valvotaan jatkuvasti varsin kattavasti koko Euroopan alueella ja siviililiikenteen tiedot välittyvät jokaisen maan ilmavalvontakeskuksille. Siviili-ilmailua varten Islanti ei meitä tarvitse.

Hävittäjäkone lähetetään tunnistamaan ilmatilan tutkahavaintoa, joka tulkitaan valtiollisen turvallisuuden kannalta epäilyttäväksi ja jota ei voi muutoin tunnistaa. Hävittäjä lähtee aina oletuksella, että ilmiöön voi joutua kohdistamaan voimatoimia.

Oleellista siis on, että tunnistaminen on yksi vaihe ilmavalvontaa eikä erillinen harjoitus. Jos tuohon kovaan toimintaan pitää varata norjalainen kone lentämään samanaikaisesti siivellä, mihin Hornetia siellä ylipäätään tarvitaan?

Ammattilaiset ovat laajalti sitä mieltä, että Islannin operaatiosta ei ole mitään reaalista lisäarvoa Suomen puolustusvoimien osaamiselle tai potentiaalille verrattuna harjoitukseen lähialueella.

Päivittäistä ilmavalvontatyötä tekevät pätevät päivystyslentäjät, jotka eivät siihen enää lisäharjoitusta tarvitse. Sitä vastoin erilaisten muuttuvien yhteiskuntaa uhkaavien kriisitilanteiden varalta pitää harjoitella. Tarkoituksenmukaisimpia siihen ovat nykyiset hyvin suunnitellut harjoitukset pelikeskuksineen ja harjoitusvastustajineen. Islantiin kuluva raha on pois tästä toiminnasta.

Siksi operaation naamiointi ilmavoimien osaamista kehittäväksi harjoitukseksi on epäuskottava. Sitä on vaikea uskoa myöskään pohjoismaiseksi yhteistyö- ja solidaarisuusprojektiksi, sillä Islanti ei ole kriisissä – se ei siis ole lain 551/2007 mukaisesti apua tarvitseva valtio. Yhteistyötäkään se ei voi olla, sillä maa itse ei osallistu toimintaan kuin nimeksi.

Uskottavampana selityksenä näyttäytyy siis hankkeen vastustajien kanta, että Islanti on pikemminkin kätevä objekti, jolla hyvä käsite tai tuote – Pohjoismainen yhteistyö – valjastetaan vakuuttamaan kansa operaation perustuslaillisesta ja turvallisuuspoliittisesta oikeutuksesta. Vakuuttamaan, ettei Nato-jäsenyys tästä lähene, vaikka se luontevalta näyttäytyykin ja harjoitus sisältää kytkeytymisen Nato-järjestelmään.

Jos pääperusteena tästä huolimatta on harjoitus, on kysyttävä, mitä varten harjoitellaan, millaisia harjoitustilanteita harjoitus sisältää ja minkälaisia vastustajia harjoituksessa käytetään. Tätä arvuuttelevat myös harjoituksen ulkopuoliset, turvallisuusympäristössämme vaikuttavat yksityiset ja valtiolliset toimijat.

Islannin operaatio näyttäytyy asiantuntijoille yhä selkeämmin Ruotsin ja Suomen hallitusten poliittisena viestinä ja solidaarisuuden osoituksena – ei Islannille, joka on jo maksanut ilmavalvonnasta Natolle kasvavia summia – vaan muille Nato-maille, jotka ovat viime vuosien sotatoimien takia valittaneet resurssien puutetta.

Signaali kohdistuu siten suoraan Natolle, jolle itse jäsenyys ei ole enää niin tärkeä itseisarvo kuin kumppaneiden tosiasiallinen käytettävyys, jota nytkin osoitetaan: tarjoudutaan kantamaan ilmaiseksi osa poliittisesta ja materiaalisesta taakasta hyväksynnän ja vastapalvelusten toivossa.

Tämä skenaario sisältää ajatuksen, että operaatiota suunnittelevat hallitukset ovat varautuneet paitsi hankkeen vastustukseen myös siihen, että toivottu anti operaatiosta toteutuu myöhemmin edullisina poliittisina hyötyinä. Tämän kaltaiset toivotut seuraukset ovat todennäköisimpiä motiiveja Islannin operaation toteuttamiselle.

Miksi emme tee bisnestä kuten muut ja tarjoa islantilaisille sitä lentokoulutusta? Siihen minäkin toivon vastausta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.