EU:sta haettiin turvallisuutta

Pekka Mervola

Kun äänestimme lokakuussa 1994 liittymisestä Euroopan unioniin, suomalaiset äänestivät todellisuudessa turvallisuudesta. EU koettiin turvallisuutta tuovana yhteisönä ja tärkeänä askeleena Länsi-Eurooppaan.

Sotien jälkeinen aika Neuvostoliiton naapurina oli pakottanut Suomen tasapainoilemaan idän ja lännen välillä. Olimme osa länttä mutta pidimme itsemme idän ystävänä.

Asema idän ja lännen siltana oli taloudellisesti antoisa mutta poliittisesti raskas. Turvattomuus oli hetkittäin tosiasia.

Neuvostoliiton sisäinen luhistuminen avasi Suomelle mahdollisuuden suuntautua aidosti länteen. Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa perinteessä sotilasliitto Natoa pidettiin liian amerikkalaisena ja sotaisana.

Niinpä suomalaiset valitsivat EU:n. Jäsenyyskeskustelun aikana puhuttiin paljon siitä, että EU:sta voi tulla puolustuksellinen voima Länsi-Euroopan ”sotilasliiton” (WEU) kautta. Näin ei ole käynyt, mutta jäsenyys unionissa on eittämättä asia, jolla voi kriisitilanteessa olla merkitystä itänaapurin ajattelussa. EU:n jäsenmaata on vaikeampi painostaa tai kohdistaa siihen muita voimatoimia.

Suomi strategisesti pyrkinyt olemaan koko jäsenyyden ajan EU:n päätöksenteon ytimessä. Sen takia myös yhteinen raha koettiin tärkeäksi.

Euroalueen syntyvaiheissa keskusteltiin paljon epäsymmetrisen talousshokin riskistä. Taloustieteilijät ennustelivat, että talous ei kehity kaikissa euromaissa samaan tahtiin. Tämä voisi ajan kuluessa johtaa tilanteeseen, jossa euroalueen valuutta ja korkotaso on ehkä ytimelle oikea mutta reuna-alueille väärä.

Euroalue on elänyt kriisiä nyt kohta neljä vuotta. Kriisi on syventynyt porras kerrallaan ja maamme on kietoutunut syvälle yhteisvastuiden verkkoon.

Nykytiedoilla Suomen olisi pitänyt jo Mari Kiviniemen (kesk.) hallituksen aikaan kieltäytyä kokonaan Kreikan tukemisesta. Silloin olisi pitänyt linjata, että jokainen euromaa vastaa omista veloistaan ja vain omistaan. Myös eri euromaiden valtioiden korkotason erot olisi pitänyt nähdä terveenä kehityksenä. Korko kertoo maan taloudellisesta suorituskyvystä ja riskistä.

Kun EU ei ole itse pystynyt suitsimaan velttoja valtiotalouksia kuriin, korko olisi sen nyt tehnyt. Valitettavasti euromaat manipuloituivat yhdessä sellaisen romahduksen pelkoon, että pystyyn polkaistiin valtioiden (ensin Kreikan) pelastusoperaatioita.

Euro on ollut Suomelle hyvä valuutta. Nyt katsottuna eurokriisi on kuitenkin tuonut turvattomuutta, ei turvallisuutta, tähän hetkeen ja lähitulevaisuuteen.

Vaikea kysymys onkin, olisiko oma markka nyt parempi valuutta kuin euro. Ruotsi on pärjännyt kruunulla, samoin Norja.

Suomi haki eurojäsenyydellä turvallisuutta. Olisiko aikanaan turvallisuuteen pitänyt valita Nato? Kysymys on provokatiivinen ja saa monen vanhemman polven ihmisen mielessä heti vastauksen: ”Ei tietenkään”.

Eurosta irtautuminen olisi Suomelle vaikea asia. Haluaisimmeko omilla päätöksillä irtautua Länsi-Euroopasta? Tuskin. Nyt Euroopan hinta on vain kivuliaan korkea.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.