Avainasemassa arvottomat aikuiset

Anita Kärki

Valtaosa suomalaisista lapsista ja nuorista on aivan tavallisia lapsia ja nuoria, jotka asuvat aivan tavallisissa perheissä. Heillä ja heidän perheillään on elämässään aivan tavallisia murheita ja iloja.

Tämä tosiasia tuntuu unohtuvan, kun järkyttävien tapausten jälkeen ryhdytään miettimään esimerkiksi koulujen turvallisuutta tai lasten kaltoinkohtelun estämistä.

Tällöin tuntuu hämärtyvän se, että valtaosalla suomalaisista perheistä ja niissä asuvista lapsista ei ole elämää suurempia ongelmia. Mutta osalla on ja heihin pitää kiinnittää huomiota.

Mutta ovatko esimerkiksi koululaisten reppujen tutkiminen tai valtakunnalliset kotiintuloajat parhaimpia ongelmien ennaltaehkäisykeinoja?

Osan mielestä ovat.

Lupaa koululaisten reppujen penkomiseen perustellaan sillä, että näin voitaisiin saada mahdolliset teräaseet tai muut haitalliset esineet koululaisilta pois.

Mutta pahoilla ajatuksilla ja esineillä varustettu pystyy piilottamaan välineensä vaikka vaatteisiinsa. Vaaditaanko lapsille seuraavaksi ruumiintarkastusta ja miten pitkälle menevää sellaista?

Keskustanaiset vaativat lapsille ja nuorille valtakunnallista kotiintuloaikaa. Heidän mielestään yhteinen kotiintuloaika olisi selvä arvoviesti yhteiskunnalta ja antaisi monille vanhemmille varmuutta asettaa rajoja lapsilleen.

Mutta ne aikuiset, jotka kohtelevat kaltoin lapsia tai eivät välitä huolehtia heistä, veisaavat viis yhteiskunnan arvoviesteistä. Juuri siksi he toimivat juuri niin moraalittomasti kuin toimivat: heitä eivät arvot ja moraali kosketa.

Siksi yhteisesti sovitut kotiintuloajat eivät valitettavasti muuttaisi heidän ja lastensa elämää. Ehkä siis sittenkin kannattaisi yrittää löytää muita keinoja puuttua holtittomien tai julmien aikuisten toimiin?

Hirveiden tapausten jälkeen kyselemme järkyttyneinä, millaisessa maailmassa oikein elämämme.

Kysymys on aiheellinen. On selvää, että lasten kaltoinkohtelu tulee estää kaikin keinoin. Samaten kouluissa pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi.

Ehdotukset valtakunnallisista kotiintuloajoista sekä koulureppujen tutkimisesta kuitenkin herättävät samanlaisen kysymyksen: millaista yhteiskuntaa me tavalliset aikuiset olemme rakentamassa lapsille?

Huolestuneet aikuiset puhuvat arvojen puolesta ja välittämisen merkityksestä. Monet heistä kavahtavat kaikkea holhoamiseen viittaavaakin (kuten ennaltaehkäiseviä tukitoimia), mutta samalla he voimakkaasti saattavat kannattaa kontrolloivaa holhoamista. Eikö tässä ole ristiriita?

Valtakunnallinen määräys lasten ja nuorten kotiintuloajaksi tai oikeus repun penkomiseen eivät valtaosaa lapsista ja nuorista edes koskettaisi. He toimivat ja elävät asiallisesti ja heidän vanhempansa osaavat asettaa rajat. Silti määräyksillä rakennettaisiin juuri heidän yhteiskuntaansa holhoavan valvonnan, kontrollin ja epäluottamuksen suuntaan. Onko se paras lähtökohta välittämisen yhteiskunnalle?

On tarpeen löytää keinoja, joilla saataisiin sekä lasten kaltoinkohtelu estettyä että koulut turvallisiksi. Jotta tuloksia syntyisi, olisi keinojen kohdistuttava ennen kaikkea niihin vanhempiin ja muihin läheisiin aikuisiin, joita yhteiset arvot eivät kosketa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.