UudenPolvenMuseon kesänäyttely

Hannu Castrén

UudenPolvenMuseossa on seitsemän vuoden aikana esitelty läpileikkaus keskisuomalaisesta nykytaiteesta. Tutuksi tulleiden taiteilijoiden rinnalla on joka kerta myös uusia nimiä.

Hyvä niin, sillä läheltä tulevat yllätyksethän ovat yhtä hyviä kuin oman maan mansikat. Johanna Mäkitalo, Mari Antjärvi ja Freija&Gabriel muodostavat näyttelyssä paikallisen taiteen uuden polven. Maakunnan ulkopuolelta kutsutut taiteilijat vahvistavat kesänäyttelyn muuttuvaa ilmettä. Heitä ovat tällä kertaa Jasmin Anoschkin, Virpi Kanto, Tapani Kokko ja Siri Tolander.

Johanna Mäkitalo on yhdistänyt kaksi aihetta, linnut ja maiseman samaan maalaukseen. Katse kiinnittyy ensin lintuihin, etenee maisemaan ja palaa toista kautta takaisin. Sama dynamiikka syntyy etualan kasvien ja taustamaiseman välille. Yksittäisen tyylin sijasta Mäkitalo maalaa erilaisin tyylillisin käsialoin, mikä onkin hänen yksilöllinen tyylinsä.

Mäkitalon residenssi ei ole lähimetsää kauempana. Yhteisötaiteilijat Freija ja Gabriel ovat matkanneet paljon kauemmas. Heidän videonsa kertoo matkasta Kirgisiaan ja yhteisötaiteellisista operaatioista matkan aikana. He liikkuvat globaalissa kylässä niin, että kaukainen tulee läheiseksi.

Freija ja Gabriel toteuttavat äärimmilleen viritettynä UudenPolvenMuseon toimintaperiaatetta ”Taide kuuluu kaikille”. Tällaisen tinkimättömyyden määrittelijänä ovat olleet vanhan tehtaan taiteilijat Virpi Lehto, Tiina Osara ja Harald Karsten, jotka ovat näyttelyn järjestäjiä.

Karstenin teräsveistos Olotila näyttää viileän minimalistiselta, mutta vain näyttää. Pieni poikkeama ja kallistus rakenteessa muuttaa suunnan ihmismielen kuvajaiseksi. Minimalismi tuntee melankoliaa. Nykyajan ihmisessä tunnistettavat olotilat yhdistävät lopulta kaikkia näyttelyn taiteilijoita. Vaikutus kasvaa vähittäin ja vahvistuu näyttelyvieraassa niin, että vielä auringonpaisteessakin värisyttää.

Kapa yhdistää kahteen omakuvaansa tähänastisen elämänkaarensa. Välimatka on osuva nimi ja viittaa itsen tarkkailuun kaaren molemmista päistä. Kapa käyttää surrealistien suosimaa kaksoiskuvan menetelmää. Elämähän on surrealistista?

Uusekspressionismia, uusprimitivismiä, ja kaikkein uusinta: ITE-taidetta. Viitteitä kaikista niistä löytää Jasmin Anoschkinin maalauksista ja veistoksista. Maalaukset hajoavat silmissä, mutta puu- ja keramiikkaveistokset synnyttävät esteettisen hysterian. Sama koskee Tapani Kokon röyhkeän herkkiä puuveistoksia miehen itseltäänkin salatusta elämästä.

Virpi Kanto osoittaa sen sijaan, kuinka suopeasti sementti veistoksen materiaalina taipuu aistillisten ja suorastaan kameemaisten naishahmojen muotoiluun. Jyväskyläläisen tekstiilitaiteilija Hannele Ollakan installaatio Ikävän kaksi tilaa sopii hyvin näyttelykierroksen viimeiseksi kohteeksi. Siitä on nimittäin hyvä jatkaa hänen yksityisnäyttelyynsä Galleria Beckerissä. Psyyke värisee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.