Smashing Pumpkins - Oceania

Aki Lehti

Smashing Pumpkins tekee vuonna 2012 jonkin sortin ihmeen. Bändin mestariteoksista on aikaa jo lähemmäs 20 vuotta, ja edellinen kuunneltava levy Adorekin ilmestyi jo vuonna 1998. Sen jälkeen bändi vajosi pääjehunsa Billy Corganin mitä kummallisempien tempausten mukana suohon josta sen ei olisi enää luullut nousevan.

Oceania on komea paluu bändin huippuvuosien tasolle. Alkuperäiskokoonpanosta ei ole jäljellä kuin Corgan, mutta hänen bändinsä Smashing Pumpkins on aina ollutkin. Kaikki oikeat elementit ovat mukana: Corganin ihanan ärsyttävä nariseva laulu, pop-melodiat, kirskuvat kitarat, yltiönaiivit lyriikat ja yksi proge-eepos. Uutena elementtinä parilta biisiltä löytyy new wave -tyyppisiä syntetisaattoripulputuksia.

Oceania on melkoinen matka. Se on kolmentoista loistavan biisin paketti, joka huokuu kaunista nostalgiaa ja kaipuuta takaisin 1990-luvulle, mutta on samalla tiukasti kiinni tässä hetkessä. Vanhoille faneille levy lähentelee täydellistä ja luulisi tämän kelpaavan nuoremmillekin. Tervetuloa takaisin Smashing Pumpkins, olikin jo ikävä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.