Aggressiivista rakkautta

Aki Lehti

Tuskan lauantain avanneen virolaisen Metsatöllin folk metal oli pirteässä poljennossaan juuri oikeanlaista materiaalia väsyneen festivaalikansan herättelyyn. Aikaisesta soittoajasta huolimatta paikalle oli saapunut kiitettävästi yleisöä. Metsatöll on kansanmusiikista ammentavien metallibändien joukossa mukava poikkeus.

Vaikka bändi laulaakin biiseissään esimerkiksi virolaisesta muinaisuskosta, niin sen ulosannista puuttuu melkein kokonaan genrelle usein niin tyypillinen äijämäinen uho. Oman positiivisen fiiliksensä soittoon toi runsas kanteleen ja erilaisten pillien käyttö.

Huumoribändiltä nimensä perusteella kuulostava Anaal Nathrakh oli telttalavalla yhdeltä iltapäivällä soittaessaan täysin väärässä paikassa. Industrial-vaikutteilla maustettu äärimmäinen grindcoremeteli oli tähän aikaan päivästä liikaa muille kuin bändin intohimoisimmille faneille.

Päälavalla esiintynyt Mokoma haastoi itsensä soittamalla biisejä, jotka eivät normisettiin kuulu. Fanit olivat saaneet äänestää minkä levyn bändi soittaa kokonaisuudessaan läpi, ja voittajaksi valikoitui orkesterin paras tuotos Kuoleman laulukunnaat.

Harvemmin tai ei koskaan aiemmin soitettujen biisien kohdalla bändi joutui välillä todella keskittymään pitääkseen homman kasassa. Tutummat keikkastandardit taas lähtivät vapautuneen oloisesti, ja bändin soittajat olivatkin yhtä hymyä katsellessaan lavalta käsin yleisössä pyörinyttä jättimäistä circlepittiä. Encoreissa soitettiin näytepalana myöhemmin tänä vuonna ilmestyvältä levyltä Mokoman rokkaavampaa osastoa edustava Kuollut, kuolleempi, kuollein.

Grindcore-legenda Napalm Death ei taida osata huonoa keikkaa soittaakaan. Bändi oli ensimmäisestä nuotista viimeiseen kuin millintarkkuudella metelöivä kone.

Laulaja-murisija Mark ”Barney” Greenwayn välispiikkien ja muun lavatoiminnan välinen kontrasti ihmetytti jälleen. Biisien aikana täysin mielipuolisesti ympäriinsä kirmaava ja sätkivä Greenway piti välispiikeissä palopuheita suvaitsevaisuuden ja omilla aivoilla ajattelemisen puolesta.

Napalm Death on aina ollut poliittisesti vasemmalle kallellaan, ja järjettömän aggressiivinen musiikkinsa sopisi sanomansa puolesta ennemminkin punk- kuin metallifestareille. Yltiöaggressiivisen keikan välispiikissä ilman ironian häivääkään tokaistusta ”tässä kaikessa on kyse vain rauhasta ja rakkaudesta” -lauseesta ei voinut olla tulematta hyvälle tuulelle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.