Keskittyneesti ja hiljaa kuin kirkossa

Pentti Ronkanen

Jazz

Oddarrang

Popparissa 24.11.2011

Torstaina Popparin yleisö keskittyi hiljaa kuin kirkossa, siihen velvoitti Oddarrang-yhtyeen toiminta lavalla.

Lauteilla oli omaperäinen, ellei peräti ainutlaatuinen soitinryhmitys: sello, pasuuna, sähkökitara, sähköbasso ja rummut. Lisäksi samplereita hyödynnettiin hallitusti useamman miehen voimin.

Siinä Oddarrangin paketti, kun muistetaan vielä mainita, että yhtyettä johtava rumpali Olavi Louhivuori sekä aloitti että lopetti keikan pianon äärellä, muutamia säästeliäitä ja vaimeita sointuja poimien.

Oddarrang meditoi Jyväskylässä uunituoreen Cathedral-levynsä sävelin. Edellinen levy, Music illustrated, menestyi vuonna 2007 Jazz-Emman arvoisesti. Yhtyeen kemiassa on ollut levyjen välillä sen verran kuplintaa että Louhivuori on nyt saanut sävellyspuolelle pientä apua basisti Lasse Lindgreniltä ja sellisti Osmo Ikoselta.

Hyperaktiivisella Louhivuorella on monta rautaa tulessa, yhtä aikaa menossa on lukuisia menestyviä yhtyeitä. On jokseenkin luontevaa, että eri yhtyeet muovautuvat hiljalleen tyystin eri tarkoituksiin.

Kaikessa genrettömyydessään Oddarrang on parin vuoden keikkataukonsa aikana mennyt kohti minimalismia, jopa meditatiivisuutta. Cathedral-melodiat ovat hyvin vähäliikkeisiä, toisteisia ja asennoltaan liki staattisia. Leijutaan autereessa, kiire ei ole mihinkään.

Ilmari Pohjolan pasuuna on tärkein teemasoitin, ja Osmo Ikosen sello tulee hyvänä kakkosena. Juuri tämän parivaljakon unisonot tai toisiinsa kietoutuvat linjat määrittelevät soundin Oddarrangiksi.

Taustalla Lasset, kitaristi Sakara ja basisti Lindgren, tekevät hyvin kurinalaista työtä. Popparissa Sakara taikoi runsaalla vibrakammen käytöllä huojuntaa ja värinää sointiin, ja ujutti mausteeksi hieman slide-putkeakin. Tyyliin ei kuulunut revittely, maltti ja maalailu olivat avainasemassa.

Tärkeä osa vaimeata, pidätellyn ja dempatun makuista kokonaissoundia syntyi siitä että sekä Lindgrenin basso että Ikosen sello olivat tarvittaessa myös sointusoittimia. Sakaran vahvistamat pehmeät sointumatot loivat tummaa, ambientisti kelluvaa äänimaisemaa, josta pasuunan ja sellon kelpasi kohota mietiskelyihinsä.

Tätä rauhaisaa perustaa eivät muuksi muuttaneet muutamat kollektiiviset energiapaisuttelut, tai vapauttavaksi rähinäksi kasvanut perkussiovälike, jossa Louhivuori sai kaverikseen sellon passeliksi lyömäsoittimeksi äkänneen Ikosen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.