Elämän takapihoilla

Pauliina Siekkinen

Huoneteatteri

Yksiöön en äitee ota

Ensi-ilta 12.11.2011Täyteen ahdettuun yksiöön aukeaa runsas ja rönsyävä, hilpeän kaoottinen maailma, joka ottaa kosketusta elämän pohjamutiin. Keski-ikäisen Ailin yksiö, 24 neliötä, on kuin Nooan arkki, johon sulloutuneet erikoiset ihmislajit odottavat ihmettä tapahtuvaksi.

Jo näytelmän alussa todetaan, että ihmeitä on toisinaan havaittu ja ne ovat mahdollisia, jopa teatterissa. Huoneteatteriin ihme laskeutuu.

Ohjaaja Anna-Mari Laulumaan näky Sirkku Peltolan näytelmästä Yksiöön en äitee ota on pilkuntarkka ja kompakti. Laulumaalla on selkeä ote Peltolan monipolviseen, eri tyylilajeja sekoittavaan kieleen. Peltolan teksti tuntuu antavan Laulumaalle hedelmällisen ja inspiroivan alustan, josta ohjaajan omintakeinen, absurdi huumori voi syttyä liekkeihin.

Näytelmä hengittää Peltolan runollisen ja älykkään tekstin tahtiin, muttei jää sen vangiksi. Huoneteatterin esitys nousee eläväksi ja koskettavaksi kuvaksi elämän betoninharmaista takapihoista.

Näyttelijäntyö on kauttaaltaan nyanssiherkkää taituruutta, jossa näyttelijät pelotta kisailevat niin toistensa, kuin yleisönkin kanssa. Mikko Maasolan ilmiömäisen tarkka ja rohkea näyttelijäntyö maahanmuuttaja Hamedina räjäyttää pankin. Maasolan Hamed on samanaikaisesti sekä hillitön, että sydäntäsärkevän lohduton hahmo, joka tuo Ailin ja Äiten elämään koko maailman mittaisen halkeaman.

Anna-Maija Ojansivun elämänlyömä, keski-ikäinen Aili ja Esa Valkila tämän uskomattomana Äitenä ottavat alati toisistaan mittaa ja ovat kuin liimaa toisilleen: mitä enemmän he pyristelevät toisistaan eroon, sitä tiiviimmin he takertuvat toisiinsa.

Tähän loukkoon pyrähtävät vielä Ailin kirjaimellisesti vedenpaisumusta paenneet, jo aikuiset lapset. Tuomas Koskelan persoonallinen Kai on aivan huikea työ ja Laura Annala hurmaa vakavana, idealistisena pikkusiskona, johon lopulta kiteytyy koko elämän hauraus ja kauneus.

Yksiöön en äitee ota on edeltäjäänsä Suomen hevosta napakampi ja jopa vielä koskettavampi näytelmä, jonka keskiöön nousee kysymys: millä on enää merkitystä, kun kaikki mahdollinen on menetetty? Huoneteatteri vastaa kysymykseen isolla sydämellä ja armoitetulla taidolla.

Käsikirjoitus: Sirkku Peltola. Ohjaus: Anna-Mari Laulumaa. Puvustus: Raija Niiniaho. Lavastus: Kristiina Lempiäinen-Trzaska ja opiskelijat. Musiikki: Tony Elgland. Valot: Arto Saarelainen. Rooleissa: Esa Valkila, Anna-Maija Ojansivu, Tuomas Koskela, Laura Annala ja Mikko Maasola.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.