Jyrki Vainonen - Swiftin ovella

MIKKO VARIS

Tammi 2011. 269 s.Jyrki Vainonen ottaa lukijansa mukaan harvinaisen kiinnostavalle matkalle. Hän vie meidät Irlantiin, Dublinin kaupunkiin, tuomiorovasti Jonathan Swiftin taloon 1720-luvun alkuun.

Eikä vain hänen taloonsa. Eläytymiseen valmis lukija pääsee sisään Swiftin palveluskuntaan kuuluvan Wattin ruumiiseen ja mieleen, ja sitä kautta siihen maailmaan, jossa Irlannin tunnetuin kirjailija eli ja vaikutti voimakkaasti Englannin kuningaskunnan alistamalla saarella.

Suomalaiset muistavat Jonathan Swiftin tuotannosta tavallisesti vain satuhenkilö Gulliverin, joka seikkaili kääpiöitten ja jättiläisten maassa. Mutta emme muista sitä, että sama tarina jatkui. Sen kolmas osa pilkkasi tieteellistä näpertelyä. Ja neljäs osa kertoi oppineitten hevosten maasta, jossa ne tarhasivat ja kasvattivat fyysisesti ja moraalisesti vastenmielisiä ihmisiä, joita kutsuttiin nimellä yahoot.

Vainosen romaanin tapahtumat Irlannissa osuvat aikaan, jolloin toistuva kato saa aikaan nälänhädän. Maaseudun väki kerääntyy kaupunkeihin jotain elantoa saadakseen. Nälkäkuolema korjaa köyhiä. Ruumiiden löyhkä lisää sitä hajujen kirjoa, joka tuon ajan kaupungeissa vallitsi. Niissä ei ollut vesijohtoja eikä viemäreitä. Jätteet heitettiin kadulle tai Liffey-virtaan.

Irlannin talous on vaarassa romahtaa, kun Englannin hallitus sallii lyödä valtavan määrän puolen pennin kuparikolikoita Irlannissa käytettäväksi. Swiftin salanimellä Verkakauppias kirjoittamat terävän poleemiset kirjoitukset saavat asian korjatuksi, eikä häntä paljasteta englantilaisille vallanpitäjille. Hänestä tulee juhlittu sankari.

Swiftin laaja tuotanto käsittää paljon kriittisiä satiireita, joissa hän ilmaisee käsityksensä ihmiskunnan tilasta. Hurjin niistä lienee Vaatimaton ehdotus, jossa hän toteaa, että puutteesta ja kurjuudesta sekä laiminlyötyjen lasten ongelmasta päästäisiin eroon ja rikkaat saisivat hyviä aterioita, koska "nuori ja terve hyvin hoidettu lapsi on vuoden ikäisenä mitä herkullisinta, ravitsevinta ja terveellisintä ruokaa niin muhennettuna, paahdettuna kuin keitettynäkin, enkä lainkaan epäile, etteikö se kelpaisi yhtä hyvin myös viillokiksi tai höystöksi."

Jyrki Vainonen, joka on Irlannin kirjallisuuden tuntija ja Swiftin suomentaja, on ratkaissut romaanissaan aikamatkustamisen ongelman mielenkiintoisesti.

Tarinan kertojan tutkijaystävä on onnistunut rakentamaan laitteen, betonisen alustan ja siihen kannen. Siihen asettumalla ja intensiivisesti tahtomalla pääsee siirtymään "aikataskuun", Swiftin taloon tai jopa hänen tai hänen läheistensä persoonaan.

Joitakin tämä humpuuki ärsyttää; toisia se viehättää. Minusta se tarjoaa oivallisen keinon päästä kokemaan todellisuutta kolmensadan vuoden taakse. Vainonen käyttää taidokkaasti aikasiirtymiä. Romaanin henkilöiden kokemukset on kuvattu niin hyvin, että ne voisivat olla totta. Ja Vainosen kielen runsaus ja muuntelevuus eri ajoissa ja tilanteissa antaa rikasta koettavaa lukijan kaikille aisteille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.