Anja Snellman - Öisin olemme samanlaisia

EIJA KOMU

Siltala 2011. 90 s.Pitkän linjan prosaistin Anja Snellmanin toinen runoteos Öisin olemme samanlaisia on kuin muistikirja. Aineiston runsaus on kaksitahoinen miekka. Yhtäältä teos on väljä ja antaa sellaisena liikkumatilaa moneen suuntaan, toisaalta pohjamerkintöjä olisi voinut vielä työstää.

Ilmaisutyyliltään Snellman on Eeva Kilven ja Aila Meriluodon nuorempi painos: "Me olimme oikeita, / aika oli väärä". Molempiin Snellmanin runominää yhdistää myös kypsä erotiikka. Se ei katso ikävuosia.

Osittain Öisin olemme samanlaisia on myös erokirja. Miten rakkaus loppuu? Vastapainoksi se kertoo uudesta alusta. Voiko vanha rakkaus elpyä uudelleen? Voiko jatkaa siitä, mihin aikoinaan on jääty, vaikka vuodet ovat kuljetelleet ihmisiä omia teitään?

Tässä valossa se on mahdollista: "Ensin kirjoitin meidät henkiin / puhalsin / ja siinä sinä olet / vanha rakkaus uusin silmin". Myös lasten kasvaminen ja sen aiheuttama haikeus, laajemmin luopuminen, on yksi teoksen teemoista.

Öisin olemme samanlaisia yhdistelee suoraviivaisesti myyttejä ja arkielämää, elettiinpä tätä arkea Kreetalla tai Helsingissä. Laulupoljento ei ole Snellmanille vieras, ja muutama runoista voisi toimia oikein hyvin laulutekstinä. Kauempana taustalla kaikuu karjalaisen runonlaulajan ääni: "Minä laulan eromme maiseman / Minä itken eromme päivän".

Suorempia viitteitä riittää Dave Lindholmista Pentti Saarikoskeen. Joistakin helpoista sanaleikeistä olisi voinut hyvin luopua. Yhtä kaikki: Snellmanin runoäänessä on yhä ripaus punkprinsessaa. Kreetalaisesta hunajasta huolimatta Kallion kadut eivät ole poistuneet mielenmaiseman kartalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.