Kurituspuolue - Ei mitään uutta ihmisestä

MIKKO SILTANEN

KurituslevytKurituspuolueen kakkosalbumi alkaa lupaavasti. Normipäivä-biisissä kolmikko onnistuu kuulostamaan erehdyttävän paljon Motörheadilta, mikä ei ole ollenkaan huonompi juttu raskaammassa rockissa. Meno kuitenkin hyytyy jo ennen kertosäettä ja vielä sen aikanakin.

Raivokas rokkaaminen taantuu konservatiiviselle asteelle ja bändi alkaa kuulostaa epäilyttävän paljon Kotiteollisuudelta. Seuraavana tiskiin lävähtää maailmoja syleilevä Planeettaorja-kappale, jonka hynysläisestä tekstistä ei saa mitään otetta. "Tiedostaviksi kosmosonneiksi" itseään kuvaava äijälauma tarjoaa läpi albumin jonkinlaista kulutuskriittistä näkemystä, mutta siinä on vielä teroittamisen varaa.

Levyllä on kuitenkin hetkensä. Oulu-Pori-akselilla toimiva trio osaa veistellä oivallisia riffejä, jotka kulkevat eteenpäin kuin se kuuluisa pikajuna. Ehdottomia ykkösnyrkkejä ovat albumin nimikkobiisi ja Black Sabbathin ja suomirockin välillä huojuva Mistä viimeinen sota?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.