Ilkka Remes - Teräsleijona

WSOY 2011. 468 s.Olen aina kunnioittanut Ilkka Remestä hänen ammattimaisuutensa vuoksi. Remeksen uusin jännityskirja Teräsleijona on kuitenkin silkkaa kirosanaa. Hyvin harvoin edes harrastelijoilta putoavista papereista näkee moista kompurointia ja latteutta.

Kirja alkaa itse asiassa vasta kun on päästy liki 400 sivua 470 sivun kirjasta. Sinne saakka lukiessa silmät ovat pullistua päästä pelkästään pitkästymisen takia.

Teoksessa on koko ajan liikaa väkeä. Muutamaa päähenkilöä lukuunottamatta henkilöitä oli vaikeuksia tunnistaa edes reilun 300 sivun jälkeen. Lisäksi Remeksen käyttämät adjektiivit eivät juuri mitenkään luonnehdi henkilöitä. Jos hakee tylsimpiä kuvailusanoja, ne löytyvät kirjasta; niitä joutuu pomppimaan yli kuin jänis aitoja.

Remes koettaa kuvata ihmissuhteita, mutta tuntuu kuin niitä olisi väsätty pakon edessä. Ikävä kyllä Remes käyttää helpoimpia mahdollisia teitä, ja tässä Teräsleijona häviää jopa Dan Brownille, joka on itselleni trillerien todellinen kirosana.

On todella puuduttavaa lukea epäonnistunutta ihmiskuvausta, jonka seassa on hiven siellä, hippunen täällä sitä, mitä Remes todella osaa - eli toimintaa. Eikö kustantamossa osata enää lukea? Olen melkein menettänyt jo toivoni kustannustoimittajien, ennen niin tärkeän ammattikunnan, suhteen.

Onneksi viimeiset vajaat sata sivua pelastavat lukijaa kuolemasta tylsyyteen. Tiedä sitten, onko palkitsevaa lukea liki 400 sivua ennen kuin päästään asiaan. No, lopun Remes tekee hyvin kuten ammattimiehen kuuluukin.

Hyvä niin, koska parhaimmillaan Remes on oikein hyvä, mutta nyt hän vaikuttaa istuneen äidinmaidonlämpöiseen rapakkoon kirjoittamaan pakollista isänpäivälahjaa. Voi hyvänen aika sentään!

MARKO KORKALO

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.