Emma Goldman - Anarkismi ja muita esseitä. Vuoteni Venäjällä -

Liettualaissyntyinen Emma Goldman (1869-1940) tuli tunnetuksi anarkistina, joka käsitteli esseissään ja puheissaan niin naisten oikeuksia ja avioliittoa kuin ateismia ja kapitalismia.

Pentti Stranius

Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2011. 290 s.Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2011. 345 s.Liettuan Kaunasissa syntynyt ja Yhdysvalloissa elämänsä elänyt Emma Goldman (1869-1940) kuuluu anarkismin ja anarkofeminismin suuriin nimiin. Hän oli loistava puhuja, vankilassa useampaan otteeseen istunut kansalaisaktivisti, mutta myös paljon matkustellut maailmankansalainen sekä suorapuheisen särmikäs kirjoittaja.

Goldman oli myös tunteikas nainen, jolle tavallinen rutiiniavioliitto oli orjuutta muistuttava olotila. Myös vallankumouksen tuli olla juhlaa ja tuottaa ulkoisista pakoista vapaata yhteisöllisyyttä: "Jos en saa tanssia, en halua olla osa teidän vallankumoustanne".

Savukeidas-kustantamo ja suomentaja Ville-Juhani Sutinen ovat tehneet kulttuuriteon Emma Goldman -suomennoksilla. Voi todeta: jo oli aikakin! Ja silti kun lukee Goldmanin ensimmäisiä julkaistuja tekstejä (Anarchism and Other Essays), ei ikinä uskoisi, että ne on kirjoitettu ennen vuotta 1910 - aikana, jolloin naisasialiike ja vallankumousaalto Venäjällä olivat vasta alkutekijöissä.

Emma Goldman on raikkaantuore kirjoittaja, joka ei säästele rajujakaan ilmaisuja ja ottaa kantaa ehkä enemmän tunteen kuin järjen, enemmän intuition kuin teorian pohjalta. Silti hän näkee kauaksi ja aivan kuin tajuaa myös pikamuistiinpanojensa merkityksen. Syytä onkin, sillä esimerkiksi nykyanarkismin amerikkalainen oppi-isä Noam Chomsky on taatusti velkaa Goldmanille.

Anarkismi ja muita esseitä -kirjoituskokoelman huipentuman muodostavat esseet Naiskauppa, Naisten äänioikeus, Naisten emansipaation tragedia ja Avioliitto ja rakkaus.

Yksikään teksti ei ole vanhentunut ja Goldmanin avioliitto-pohdiskelut ovat tänä päivänä mitä ajankohtaisimpia. Mihin avioliittoa tarvitaan ja millaista epätasa-arvoa ja (omistus)yhteiskuntaa se yhä heijastelee ja ylläpitää? Lukekaapa!

Voi olla, että aamukahvi menee väärään kurkkuun ja lehtensä taakse linnoittautunut aviopuoliso, tuo kunnollinen tullimies, näyttääkin surkuhupaiselta kuin uiva nakki.

Vuonna 1919 Emma Goldman karkotettiin Yhdysvalloista Venäjälle. Hän lähti vallankumouksen kehtoon intomielisenä anarkistina - etsimään hengenheimolaisiaan, ylistämään vallankumousta. Kahden vuoden aikana syntyi matkakirja Vuoteni Venäjällä. Se oli 1920-luvulla sensaatio ja länsimaiden vasemmistolaisen sivistyneistön hylkimä teos. Venäjällä se sensuroitiin, Amerikassa siitä poistettiin bolshevikkivallankumousta ylevöittävät jaksot.

Kirjan keskiössä ovat kirjoittajan uunituoreet muistiinpanot vallankumoukselliselta ja kansalaissodan pyörteissä kituvalta Neuvosto-Venäjältä. Goldman tapaa lukuisia bolshevikkijohtajia ja kulttuurihenkilöitä, esimerkiksi Maksim Gorkin ja Aleksandra Kollontain. Hän yrittää päästä Ukrainassa anarkistijohtaja Nestor Mahnon pakeille, hautaa John Reedin (Kymmenen päivää jotka järisyttivät maailmaa), elää Kronstadtin anarkistikapinallisten rinnalla ja lopulta joutuu katkerana havaitsemaan neuvostovallan uudet Potemkinin kulissit, byrokratian ja puoluevaltion mielivallan.

Johtopäätös on karu. Lokakuun vallankumous alkaa syödä lapsiaan jo 1920-luvun alussa. Punaista terroria ei voi hyväksyä edes äärioloissa. Goldman palaa Amerikkaan, missä jatkaa toimintaansa elämänsä loppuun - aina yhtä palavasieluisena tanssivana ja arvaamattomana anarkistina, Punaisena Emmana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.