Mikko Auerniitty ja Harri Heinonen - Football Landscapes - Jalkapallon jäljet

Mikko Hietaharju

Suomen Urheilumuseosäätiö 2011. 104 s.Valokuva voi olla enemmän kuin vain pelaajien, fanien tai pelipaikkojen täsmällistä tallentamista. Valokuvasta tulee mahdollisuus tarinaan.

Mikko Auerniityn ja Harri Heinosen valokuvat ovat kuin arkeologisia löytöjä ajasta. Katsoja etsii niitä jalkapallon pelaamiseen liittyviä merkkejä, joita kuvaajat ovat maisemien kerrostumissa havainneet, mutta joita he eivät erityisesti korosta. Pelikenttien elämää korostava kirja olisikin kovin tylsää katsottavaa: stadionia toisensa perään, kenttiä ja pelaajia kentillä. Näille jalkapallon ja sen kulttuuriset vaikutukset sisäistäneille valokuvaajille peli ja pelaaminen näyttäytyvät maiseman merkkeinä, valokuvan keinoin esitettyinä tarinoina, jotka laajenevat tehokkaasti pelaamisesta elämäntapaan, pelikentiltä kaupunkikulttuuriin.

Tämän jalkapallon pelaamisen jälkiä jäljittävän kirjan kuvista voi löytää sitä valokuvataiteen perinnettä, joka rakentuu hallittuun värikuvatekniikkaan, avariin ja useimmiten ihmisettömiin maisemakuviin, tietynlaiseen toteavaan ja ilmeettömän neutraaliin esittämistapaan. Suomessa tällainen valokuvaus tunnetaan Helsingin koulukunnan nimellä. Valokuvilla on realistinen perustansa, josta sisällölliset tulkinnat kumpuavat. Mukana luuraa myös maiseman runollinen kauneus, melankolinen häivähdys arkirealismia ja kaupunkiympäristöjä.

Auerniitty ja Heinonen ovat jo vuosia kuvanneet jalkapallon maailmaa ja löytäneet uusia ja poikkeavia tarkastelukulmia. Tämä näyttelykokonaisuus ja siitä tehty kirja avaavat tuota kulttuurista tarkastelutapaa hienosti valokuvauksen dokumentti- ja taideluonnetta hyväksikäyttäen.

Taiteen tekemistä sivutessaan nämä valokuvat pysyvät välineen omissa keinoissa: korkealaatuiset, sävykkäät vedokset ja hieno painojälki kirjassa näyttäytyvät tavanomaisilta ympäristön kuvilta, mutta tarkemmin katsoen kuvat avaavat koko kulttuurisen kirjon kuvattuihin ympäristöihin: miten ihmiset elävät, miten vapaa-ajan urheilutoiminnot tai ammattilaisten ja heidän kannattajiensa aktiviteetit välittyvät hienosti valokuvauksen keinoin, välineellä, mikä ei sano sanaakaan, mutta kertoo paljon. Kuvat todentavat sanontaa, jonka mukaan valokuva kertoo tai vihjaa asioita vähitellen, katsomiskokemukseen käytetyn ajan kuluessa.

Kirjan esipuheen kirjoittaneen Otso Kantokorven mukaan näillä oudoilla kuvilla on lumovoimaa ja niiden hiljainen ja arkipäiväinen poetiikka takaa sen, että kuvien merkitys ei katoa yhdellä silmäyksellä tai tunnistamisella, ikään kuin arvoituksen ratkaisemisella. Eiköhän siinä ole hyvän valokuvataiteen tuotoksen määritelmä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.