Robert Louis Stevenson - Harrastelijasiirtolainen sekä Tasankojen halki

HANNU POUTIAINEN

Suom. Ville-Juhani Sutinen. Savukeidas 2011. 217 s.Ranskalaisfilosofi Michel Foucault aloittaa hulluuden historiaa käsittelevän kirjansa Folie et déraison tarkastelemalla erästä renessanssin aikaista käytäntöä: kun yhteisöt halusivat eroon hulluistaan, ne passittivat heidät jokilaivaan ja lähettivät kohti avomerta.

Tällaista alusta kutsuttiin "narrilaivaksi", ja siihen liittyvä maanpaon ja ajelehtimisen symboliikka iski syvälle ihmisen olemassaoloon: merta käyvä hullu oli "vanki keskellä suurinta vapautta", kuten Foucault kirjoittaa, "tiukasti kahlittu äärettömään risteyskohtaan."

Keskeltä tällaista risteyskohtaa skottikirjailija Robert Louis Stevenson (1850-1894) kirjoitti Harrastelijasiirtolaisen, tarkan ja mietteliään kertomuksen kymmenpäiväisestä Atlantin ylityksestä. Kirjoituksen tuore suomennos, Tasankojen halki -seuraajallaan täydennettynä, jatkaa Savukeitaan historiallisten matkakirjojen sarjaa.

Suomentaja Ville-Juhani Sutinen kutsuu kirjoitusta eksistentiaaliseksi, eikä syyttä, sillä Stevenson tallentaa ja tulkitsee viheliäisten alakansien elämää kuin Dante konsanaan: mitä alemman kannen asukki, sitä kurjemmat hänen olonsa, ja suurin toivo on, että jo vanhalla mantereella alkanut helvetti osoittautuisi lopultakin väliaikaiseksi.

Päällisin puolin kirjasta puuttuu kaikki eksistentiaalinen paatos. Kotikontujensa puritaanisen synkkyyden Stevenson tuntuu puristaneen Jekylliin ja Hydeen ja muihin jännityskertomuksiinsa.

Vaivalloisesti taitettu merimatka saa verevän ja jollakin tapaa viattoman ilmauksen, josta paistaa rakkaus yksityiskohtiin: kalanmakuinen tee ja tiskirättikahvi, kotoisten laulujen epävireinen haikeus, resuisten matkalaisten oikut ja ominaispiirteet, kaikki on Robert Louis Stevensonille merkillepantavaa ja aprikoinnin arvoista.

Enimmät mietiskelyt saa osakseen köyhyys, siirtolaisuuden moottori niin tuolloin kuin tänäänkin. Merkillisellä ja tyystin epäamerikkalaisella tavalla Stevenson osaa kytkeä materiaalisen pulan mahdollisuuksien runsauteen: varattomuudesta sikiää keinottelua, räsyjen alta loistaa vetovoima, ahkeruudestaan ylpeilevä työläinen osoittautuu laiskottelun mestariksi.

Alakulon pohjavire on kuitenkin tunnistettava. Valtamerialus, tuo narrilaiva, johon omahyväinen sivilisaatio kurjat ja kapiset joukkonsa viskaa, näyttäytyy vain yhtenä niistä paikoista, jossa toivo on tuomittu elämään toivossa, ravitsemaan itse itseään; useimmat sen matkustajista rantautuvat määränpäähänsä vain joutuakseen toisenlaisen meren armoille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.