ORHAN PAMUK - Hiljainen talo

RISTO LÖF

Tammi 2011. 433 s.Turkin nykykirjallisuuden tunnetuin edustaja Orhan Pamuk sai ansaitun Nobelinsa viisi vuotta sitten. Pamukin tuotannon uusin suomennos Hiljainen talo ilmestyi alkujaan jo vuonna 1983. Uran merkkiteokset Lumi ja Istanbul kuuluvat 2000-luvun alun tuotantoon, mutta jo varhaisteoksessaan kirjailija osoittaa vaikuttavasti omaäänisen tyylinsä ja temaattisen linjansa.

Hiljainen talo poraa Pamukin tapaan turkkilaisen identiteetin etsintään, historian ja nykypäivän kipukohtiin.

Moniäänisen tarinan keskiössä ovat Istanbulin läheinen rannikkokylä ja sen rapistuva, vanha talo. Eletään kesää 1980, poliittisesti kiihkeää ajanjaksoa. Talossa asuvat harhainen ja komenteleva isoäiti Fatma sekä hänen palvelijansa, kääpiö Recep. Talon kesäasukkaiksi saapuvat Fatman lapsenlapset Faruk, Nilgün ja Metin.

Sisaruksista vanhin, viinaan menevä historioitsija Faruk jäljittää totuutta menneisyyden sirpaleista. Kaunis Nilgün, opiskelijatyttö, tuntee hengenheimolaisuutta vasemmistolaisiin. Nuorin sisarista, lukiolaispoika Metin kaihoaa lännen vapautta ja menestystä, Amerikan rikkauksia.

Kertojaäänenä esiintyy vielä taloudenhoitajan Recepin veljenpoika Hasan, ristiriitojen riivaama ajelehtija, joka ihastuu Nilgüniin ja pyörii väkivaltaisten fasistinuorten piireissä.

Kirjan ihmiskohtaloita repii ja yhdistää Turkin vetoinen asema idän ja lännen välissä. Pamuk kirjoittaa julki selkeän kaksinapaisuuden: törmäyksissä ovat länsimieliset liberaalit ja vanhoilliset nationalistit, kommunistit ja fasistit, seurapiirit ja työläiset, ateistit ja uskovaiset, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat.

Päähenkilöiden tunnekuohut heittelehtivät myös ääripäissä: rakkaus, toivo ja intohimo vaihtuvat nopeasti pelkoon, vihaan ja pettymykseen. Kivulias menneisyys vaikuttaa olevan raskas ankkuri, jota kaikki raahaavat yhtäläisesti mukanaan.

Romaanin jännite syttyy nopeasti mutta rikkoutuu väliin kertojaäänien paljouden vuoksi. Väkevimmin Pamukin taituruus tulee esiin aistivoimaisessa kerronnassa: lukija näkee edessään rähjäisen talon ja kapeat kujat, tuntee ihollaan hiekkarannan kuumuuden ja väkivallan pelon, haistaa kahvilan ja kauppapuodin tunnelman, kuulee meren kuohut.

Lukijan eteen piirtyy syvästi koskettava, impressionistinen kuva ajasta, paikasta ja ihmiskohtaloista, jotka sattuma sitoo traagisesti yhteen. Tämän Orhan Pamuk tekee maagikon ottein.

Pamukin luottosuomentajan Tuula Kojon työ hipoo täydellisyyttä, mikä tarkoittaa paradoksaalisesti sitä, että suomentajan läsnäoloon ei kiinnitä huomiota kirjaa lukiessa. Pamuk kertoo tarinansa erinomaisesti suomeksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.