Kolme pakettia kondomeja

Iikka Hackman

Kirjakaupan portaissa kohdalle osui niittitakkinen poika. "Ostin eilen kolme pakettia kondomeita", poika paljasti kaverilleen ääni jännityksestä väristen.

Hymähdin, hymyilin ja kävelin ohi. Mutta poika ja kondomit jäivät mieleen.

EN MUISTA milloin itse ostin ensimmäisen kondomipakettini. Kolmen kuluttamiseen olisi joka tapauksessa kulunut vuosia - ilmapalloja saa halvemmallakin.

Muistan kuitenkin, kuka yläasteen luokkakavereista ensimmäisenä leikki aikuisten leikkejä tytön kanssa. Se tieto ei jäänyt keneltäkään saamatta.

Itse olin silti enemmän kiinnostunut siitä, kun kotiin haettiin vappuaattona uusi koira.

KAPINOIN teininä samoin kuin valtaosa ihmisistä - tajuamattani. En pitänyt auktoriteeteista, jos en niitä avoimesti vihannutkaan. Puuhasin koulun oppitunneilla omiani ja huusin joskus kotona isälle. Äidin mukaan minulla oli kaunis persoonallinen tukka, joten leikkasin sen lyhyeksi ja väänsin geelillä hyppyriksi kuten muutkin.

KIRJAKAUPAN niittitakkisen pojan takkiin oli tussattu punkbändien nimiä. En tiedä, mitä pojan äiti niistä ajattelee, mutta minä tykkään. Takin inspiroimana päädyin kuuntelemaan amerikkalaista Against Me! -yhtyettä.

Muistatko, kun olit nuori ja halusit sytyttää maailman palamaan, laulaja Tom Gabel mylvii kappaleessa I Was A Teenage Anarchist.

TULIN biisiä kuunnellessa miettineeksi polttopullojen ja pamputtavien poliisien sijaan työpaikkoja ja koululaitoksia ja sitä, miten tehokkaasti nuori tarmo niissä lannistetaan.

Betonin värisiä opetuksiaan jakavat niin vanhemmat kollegat, opettajat kuin valveutuneet opiskelijatoverit: "Näin on aina tehty ja tehdään vastakin. Kokemuksen myötä sinäkin lakkaat haihattelemasta. Haaveilu loppuu."

SYYLLINEN olen minäkin. Aloitin AMK-opinnot myöhäisheränneenä, valtaosa opiskelutovereista oli aika paljon nuorempia. Jotkut heistä näkivät maailman vielä kirkkaana, ilman se nyt vain on niin -suodattimia.

Ihmettelivät esimerkiksi, miten on mahdollista, että vanhuksia kohdellaan niin välinpitämättömästi.

Miksei asioille tehdä mitään? Perustetaan me paikkoja, joissa ihmisen on hyvä olla! Tehdään maailma ihmisille! Me sosionomit.

Kiehuin takapenkissä. Kuinka kirkasotsaista, miten idealistista, miten lapsellista!

OLIN OIKEASSA - ja väärässä. Reunaehdot pitää ymmärtää, mutta ilman idealismia ei synny mitään tärkeää. Merkittävät asiat, muutokset, ovat usein nuorten ja kokemattomien ihmisten aloittamia.

Tasa-arvoista Ihmisten Yhteiskuntaa ei ole ja tuskin tulekaan, mutta maailmaa voi muuttaa - omastaan lähtien.

Mielelläni palaisin siihen todellisuuteen, jossa maailma oli kaunis ja velvollisuuksien sijaan täynnä mahdollisuuksia, ja jossa toisen ihmisen elämän saattoi muuttaa hymyllä, sanoilla, rakkaudella. Jossa kondomien ostaminen oli niin jännittävää, että koko keho hytisi.

Kyynisyys on ansa ja kokemus termi, jota on tapana käyttää peittämään kyvyttömyyttä luoda uutta.

Niin - muistatko sinä, kun olit nuori ja halusit sytyttää maailman palamaan?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut