Mies ei tervehtinyt miestä

Petja Savoila

Kuluneen viikon puolivaiheilla päivän uutisaiheeksi nousi kotimaisessa internetissä se, että muusikko Herra Ylppö hylkäsi kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen Facebook-kaveripyynnön. Aihetta käsiteltiin lukuisilla, jopa valtamedioiden uutissivustoilla.

Puuttumatta tämän mittakaavaltaan mikroskooppisen tapahtuman sisältöön sen tarkemmin on kysyttävä: tähänkö on tultu? Kun mies ei kaveeraa tuntemattoman miehen kanssa, on se uutinen? Eikö valtakunnasta todellakaan löydy tähdellisempää huomion kohdetta, johon uhrata se kaksi minuuttia, mikä tämän tapauksen leikkaamiseen ja liimaamiseen verkkomedioiden toimittajilta on mennyt?

Yliarvioiko media ihmisten tirkistelynhalun? Tehdäänkö siitäkin uutinen, kun kohukansanedustaja istuu tai kävelee? Vai onko internetissä parveilevan kansanosan joutavan informaation tarve pohjaton? Ounastelen, että kyse on kummastakin.

VAIKKA ME laukkaamme pitkin verkkoa klikkailemassa katso kuvat -linkkejä ja metsästämässä juoruja julkimoista, maailmassa tapahtuu samaan aikaan isoja vakavia asioita.

Ja voi pojat, että ne ovatkin isoja ja vakavia asioita. Käsi pystyyn, jos olet väsymässä uutisointiin velkakriisistä. Rajansa silläkin kauanko tässä jaksaa tuhkaa päällensä ripotella. Se Libyan kriisikin vain jatkuu ja jatkuu. Ja Fukushima loistaa radioaktiivisena majakkana.

Somaliassa nälänhätä pahenee, ilmasto lämpenee, ruoan hinta nousee, eläkepommi, kestävyysvaje. Ja kohta on taas talvikin.

MAANANTAINA televisiossa esitettiin sinänsä mainio dokumentti, joka käsitteli länsimaissa pois heitetyn ruoan ongelmaa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jätteeksi dumpatulla ruoalla ruokkisi maailman nälkäiset kolmeen kertaan. Asetelma on järjetön ja groteski.

Ohjelman ylevässä loppukaneetissa ehdotettiin, että ongelma saataisiin kuriin, jos me kaikki toimisimme yksissä tuumin, vastuuntuntoisina kuluttajina.

Ihana ajatus, mutta mistä lähtien ihmiset ovat toimineet yksissä tuumin tai vastuullisesti? Olettaen, että ennättäisimme edes pohtia asiaa kiireisen tissivalokuvien ja julkkisjuorujen metsästämisen lomassa?

KYSYMYS ON vanha kuin taivas. Miksi me käyttäydymme järjettömästi? Miksi emme yksinkertaisesti kohtele muita kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan, kysyi jo muuan Immanuel Kant 1700-luvulla.

Harmittomimmillaan vajavainen luontomme näkyy tyhjänpäiväisessä tirkistelyssä. Pahimmillaan se taas johtaa murhiin, verenvuodatuksen ja kärsimykseen, puukotuksiin Jyväskylän yössä, pommituksiin kaukaisissa kylissä.

Omaa järjenvastaista käytöstään pohtii jokainen syötyään sen kolmannen leivoksen tai halatessaan wc-pönttöä railakkaan baari-illan jälkeen. Joillekin on savun imeminen keuhkoihin rakkaampaa kuin terveys tai henki, toiset uskovat että pahoinpitelylle täysin pätevä peruste on uhrin ärsyttävä käytös.

ON OLEMASSA ongelmia, jotka ovat omien ratkaisujemme ulottumattomissa. Maanjäristyksille emme mitään voi. Mutta jokainen loukkaus, joka lähtee omilta huuliltamme, jokainen suru, joka on seurausta kättemme töistä, voitaisiin välttää.

Riittää, että lakkaat torspoilemasta ja olet vastuullinen. Mutta miten jokin niin yksinkertainen voi olla niin vaikeaa? Ehkä Herra Ylppö tietäisi... pitäisiköhän kysyä häntä Facebook-kaveriksi?

Kirjoittaja on Tänään-osaston tuottaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut