Risto ja punainen kuu

Tuomas Heikkilä

Mikkeli, huhtikuu 2004.

Kirjoitan liki sivun reportaasia jukuri-ilmiöstä ja siitä, olisiko piskuisesta Mikkelistä liigakaupungiksi. Kalevankankaan jäähallissa ei jää epäselväksi, kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan.

Miehen nimi on Risto Dufva. Viiden edellisen kauden saldo on kaksi sarjanousua ja kolme mestiksen mestaruutta. Neljättä ei sillä kertaa tule, mutta se ei nakerra Dufvan asemaa pätkääkään.

"Kopissa olen yksi jätkä muiden joukossa, mutta pelin aikana ei neuvotella eikä keskustella. Jos minä sanon ottelun aikana, että kuu on punainen, niin silloin se on punainen", Dufva määrittelee johtamistapansa.

Ja sitten:

"Tunne ja sitoutuminen, ne ovat avainasiat. Ja ne on näillä pojilla kunnossa. Meillä ei saa mököttää. Jos joku mököttää, siihen puututaan välittömästi. Täällä ei istu mitään ylipalkattuja primadonnia, joita liigassa näkee kyllä ihan riittävästi", hän jylisee.

Dufvan esiintyminen on karua ja alkuvoimaista. Jotkut sanovat diktaattoriksi.

En väitä vastaan. Pohdiskelen vain, että diktaattorit ovat saaneet jääkiekko-nimisessä pelissä pirusti tuloksia aikaiseksi.

Helmikuu 2007.

Dufva istuu tuoreen työnantajansa JYP:n tiedotustilaisuudessa Hurrikaani-ravintolan kabinetissa. Paikalla on hämmästyttävän paljon mediaväkeä.

Dufva ei ole maailman sulavin supliikkimies, mutta silti hän naurattaa täpötäyttä kabinettia muutamalla "takapotkulla" ihan sujuvasti.

"Voittaminen on se ensimmäinen arvo, josta ammattilaisurheilussa on kyse. En oikein usko sellaiseen, että kehitetään käden taitoja, mutta hävitään otteluita", Dufva linjaa.

Kalevankankaan "talvipalatsissa" Dufvaa seuratessa piirtyi kuva miehestä, jota ei ole järkevä ainakaan Mikkelin pienissä kiekkopiireissä uhmata. Jääkiekko on tulosurheilua ja Jukureissa saavutetuilla tuloksilla asema oli kiistämätön.

JYP-pesti on kuitenkin 16 vuotta kestäneen ammattivalmentajan uran ensimmäinen päävalmentajana liigatasolla. Dufva naulaa teesinsä pöytään suorasukaisesti, mutta miehestä näkee, että terve epävarmuus kytee jossain sisuksissa.

Nyt ei olla Mikkelissä. Eikä mestiksessä. Ei ole betonoitua asemaa kaupungin kiekkoikonina, ei jäätävää nippua mestaruuksia takataskussa. Ei ole myöskään mestarin imua pelaajamarkkinoilla.

On vain halu menestyä, halu voittaa.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Kolme vuotta tylsää robottikiekkoa? Hillitöntä Dufva-maniaa, kun JYP uusii ässäilmiön ensi keväänä tai sitä seuraavana?

Mene ja tiedä.

Muutoksen uusi johtaja kuitenkin aina tuo. Tällä hetkellä tiedämme kymmenen pelaajasopimusta JYP:iin ensi kaudeksi: Wallinheimo, Kangasniemi, Leppänen, webväitteissä jatkosopimuksensa höpläyttänyt Niskavaara, Jääskeläinen, Louhivaara, Lahti, Vänttinen, Niemi ja Filppula. Voisi olettaa, että kakkosvahti Pekka Tuokkolan optio käytetään ja epäilemättä Dufva haluaa pitää joukkueessa jukuriaikojen luottomiehensä Olli Sipiläisen ja Samuli Piiroisen. Henrik Forsberg jatkanee myös. Tämän hetken pelaajarunkoon ei liene luvassa radikaaleja muutoksia.

Entäpä sitten Dufvan assistentit, joista maanantain tiedotustilaisuudessa vielä visusti vaiettiin? Mies saa siis itse valita kabinettinsa, kuten toki päävalmentajan kuuluukin.

Kiekko-Keskisuomalaisen tietojen mukaan Risto Kurkinen ei kuulu Dufvan suunnitelmiin. Kurkisella on JYP:n kanssa kuitenkin kevääseen 2008 ulottuva sopimus, joten palkka juoksee joka tapauksessa. Kurkiselle tarjotaankin A-nuorten päävalmentajan postia. Eri asia on, tarttuuko Rise täkyyn, ilmeisesti ulkomaillekin on virityksiä.

Joukkueenjohtaja-maalivahtivalmentaja Ari-Pekka Siekkisellä on edeltäjänsä Ilari Näckelin tavoin normaali toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kenkä jatkanee JYP-valmennuksessa, mutta mikä on miehen rooli? Siekkisen tavoite on olla tulevaisuudessa muutakin kuin maalivahtivalmentaja. Mikäli JYP:n valmennuskaksikko on ensi kaudella Dufva-Siekkinen, ei erillistä maalivahtivalmentajaa välttämättä tarvita. Kaksi entistä liigavahtia hoitaa kyllä homman oto-pohjalta. Tämä skenaario tosin huutaa työteliästä joukkueenjohtajaa, mutta se ei liene mikään ongelma.

Saattaa myös olla, että Dufva kutsuu avukseen monivuotisen aisaparinsa Pekka Lipiäisen ja Siekkinen jatkaa nykyisessä roolissaan. Tämä kuvio kuulostaa vähintäänkin haastavalta, mikäli Lipiäisen asuinpaikkana säilyy Mikkeli. Dufvalle kertyy kuitenkin x määrä poissaoloja maajoukkuetehtävien vuoksi, joten kakkoskoutsin rooli korostuu.

Silloin sen kakkoskoutsin sielun ja ruumiin on syytä olla Jyväskylässä. Ja Jyväskylästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.