Kiitos, että olet tilaajamme! Olet mukana turvaamassa laadukkaan journalismin tulevaisuutta ja saat parasta keskisuomalaista uutispalvelua.

Japanilainen tekee sen aina toisinpäin

Salla Salmela

Japanissa arki toimii toiseen suuntaan. Se on ensimmäinen oivallus, jonka maassa oleskeluaan aloitteleva suomalaisvierailija kokee.

Bussimatka maksetaan päätepysäkillä, vesihana painetaan auki, liukuportaissa ryhmittäydytään vasemmalle, sarjakuvalehdet luetaan takakannesta alkaen, huoneesta poistutaan selkä edellä, esineet annetaan ja vastaanotetaan kaksin käsin. Verbi asetetaan lauseen loppuun.

Kulttuurishokkia eivät aiheutakaan suuret asiat, vaan ne kaikkein pienimmät. Tarvitaan laumoittain kohteliaita virkailijoita palauttamaan eksyneenä vastavirtaan törmäilevä ulkomaalainen takaisin ruotuun.

Silmän totuttua "nurinkurisuuksiin" käytännöllisyys niiden takana alkaa paljastua.

Saippuaisilla käsillä vesihanaa on paljon helpompi painaa kuin nostaa. Asuntolakäytävät ja ravintoloiden lattiat kiiltelevät, koska väki jättää suosiolla kenkänsä aulalokerikkoon ja läpsyttelee sisätiloissa tohveleilla. Eteisessä kuluu lähtiessä paljon vähemmän aikaa, kun kääntää tossut menosuuntaan jo saapuessa.

Niin pientä, niin nerokasta. Koskaan en lähde kotiin.

Arkeen asettumisen seuraavassa vaiheessa vierailijalle valkenee, että maalaisjärjellä on Japanissakin sentään yksi luontainen vihollinen. Käytännöllisyyden ja byrokratian kohdatessa samassa sumokehässä ensiksi mainittu piestään armotta.

Lomakkeiden täyttäminen on taidetta, jossa yksikin epätarkka kuulakärkikynän veto on kohtalokas. Kun internet-yhteyden asentaminen tai pankkikortin lunastaminen viivästyy (toistamiseen), koska "hakemuksenne on sottainen", vierailija alkaa ymmärtää, miksi pyrkimys tyyneyteen ja itsehillintään sekä buddhalainen "otetaan elämä vastaan sellaisena kuin se on" -mentaliteetti ovat Japanissa niin kovassa kurssissa.

Paikallinen legenda tiivistää byrokratian pyhyyden: kun Yhdysvallat luopui dollarin kultastandardista 1970-luvulla, Japanin talous retkahti hetkessä retuperälle, sillä maa piti valuuttapörssinsä auki muiden valtioiden sulkiessa paniikin vallassa omansa.

Syy: pörssin sulkemisesta vastaava virkailija oli kesälomalla.

Hämmennyksen, hurmoksen ja hermoromahduksen kautta siirrytään lopulta seesteisempään sopeutumiseen. Kulttuurishokista kärsiessäänkin suomalainen tuntee Japanissa kummaa kotoisuutta.

Bussissa ja junassa istutaan tutussa hartaassa hiljaisuudessa. Vieraille ei rupatella eikä tuntemattomia tuijotella - mitä nyt sivumennen salaa. Maailmalla kummastellut raa'at kalaherkutkin muistuttavat meikäläistä graavilohta.

Ja keskiyöllä, lähimmän auton päristellessä jossain kilometrien päässä, suomalainen on varmasti se ainoa ulkomaalainen, joka yhä odottaa siistissä rivissä paikallisten kanssa jalankulkuvalon vaihtumista vihreäksi.

Odottaa ja vaihtaa vähän ujoja, vähän nolostuneita, mutta sanattoman yhteisymmärryksen synnyttämiä hymyjä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja, joka opiskelee Hiroshiman yliopiston vaihto-ohjelmassa Japanin kulttuuria ja kieltä.

Kommentoi

Mainos: Keskisuomalainen

Monipuoliset digisisällöt koko kotiin

Mistä tänään puhutaan?

Uutiskirjeen tilaajana saat joka päivä toimituksen valitsemat kärkiuutiset - tilaa nyt!

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut