Ilokiven 2,35-Kari on kulttihahmo

Terve. 2,35 ja näin ole hyvä!

Lause on tuttu jokaiselle opiskelijaravintola Ilokivessä aterioineelle. Samoin kuin sen lausujakin, Kari Minkkinen.

Minkkinen on noussut opiskelijapiireissä suorastaan kulttimaineeseen. Kampuksen ulkopuolella ruokalan työntekijä on puhuttanut internetfoorumeilla, ja Facebookissa hänelle on perustettu oma faniryhmä, johon on liittynyt parisensataa ihailijaa.

Mutta mitä sanoo 2,35-miehenä ja Puuro-Karinakin tunnettu Minkkinen maineestaan?

- Onhan se tietysti kunnia-asia, kun parhaansa yrittää ja haluaa, että on tyytyväisiä asiakkaita. On molempien etu, että on asiakkaita, jotka saavat hyvää ruokaa, ammattikokki kertoo.

Täysin yllätyksenä kampuksen julkkiksen asema ei kuitenkaan tullut, sillä lempinimi kantautui Minkkisen korviin Ilokiven emännän pojan kautta, joka pesulassa ollessaan oli kuullut puhuttavan "siitä 2,35-Karista". Minkkisen lempinimi joutuu kuitenkin syksyllä remonttiin, sillä elokuun alussa Ilokiven opiskelija-aterian hinta pompsahti 2,35 eurosta 2,60 euroon. Mitä mieltä Minkkinen on hinnan korotuksesta?

- Kai sen oli muututtava. Raaka-aineiden hinta on noussut ja ruokakaupassakin ostoskorin hinta on noussut, hän pohtii.

Minkkinen lomaili lähes koko elokuun, joten ihan vielä ei uusi hinta ole miehen suuhun sopeutunut: hän ehti ennen lomaa lausua vanhasta tottumuksesta 2,35 niin usein, että loman jälkeenkin erehtyi vielä puhumaan 25 senttiä halvemmasta ateriasta.

Ammatinvalinta oli selvä Saarijärveltä kotoisin olevalle maatalon esikoiselle jo yläasteen kotitaloustunneilla. Kokiksi mies opiskeli Äänekoskella. Ilokivessä Minkkinen on työskennellyt vuodesta 1992, sitä ennen hän hääräsi Rentukan keittiössä. Siellä hän vielä viihtyi paremmin kyökin puolella, mutta nykyään Minkkinen pyörii mielellään salinkin puolella.

Kari Minkkinen kertoo asiakkaiden jopa valittaneen, kun on niin monta hyvää ruokaa saman päivän aikana. Mutta jos olisi vain yksi menekkiruoka, ei sitä ehtisi tehdä kaikille samaa tahtia kuin nyt.

- Parhaimmillaan myydään 270 annosta tunnissa, ei siinä paljon sukuselvitystä tehdä. Päivän aikana 900 lounasta alkaa olla maksimi, Minkkinen kertoo.

Vaikka jutustelu asiakkaiden kanssa jääkin vähiin, lounasravintolan tunnetuin henkilö pyrkii aina palvelemaan niin ystävällisesti kuin lyhyessä kohtaamisessa ehtii. Sen verran hyvin Minkkinen on jäänyt asiakkaiden mieleen, että kerran häneltä tultiin ruokakaupassa kyselemään ruoanlaitto-ohjeita.

Parasta työssä ovatkin juuri asiakkaat, jotka tuovat vaihtelua liukuhihnatyöltä vaikuttavaan arkeen ja jotka myös tuovat hyvän mielen. Sen voimalla Minkkinen jaksaa taas hymyillä seuraaville opiskelijoille.

- En sano, ettei ole huonoja päiviä, mutta aina yritän olla iloinen ja reipas. Harvemmin koen, ettei jaksaisi hymyillä, Minkkinen sanoo - hymyillen.

Minkkinen kertoo, ettei harrasta mitään - paitsi valkosipulia. Hän on ollut Jyväskylän kynsilaukkakillan jäsen jo vuodesta 1986 ja toimi joitakin vuosia myös seuran puheenjohtajana.

- Yleensä töissä huomautetaan, että Kari on taas syönyt valkosipulia, Minkkinen nauraa.

Asiakkaat sen sijaan eivät ole lemusta huomautelleet. Jos valkosipuli-illallinen on ollut perjantaina, sen voi haistaa vielä keskiviikkonakin. Vaikka Minkkinen sanoo innostuksensa hieman hiipuneen, syö hän edelleen 2-3 kertaa viikossa valkosipulia.

Minkkisen elämä pyörii ruoan ympärillä.

- Kyllä Ilokivi melkein imee kaikki mehut. Kiireisimpinä viikkoina tehdään 4 000 lounasta viikossa, ja jo torstaina alkaa tuntua, että on aika naatti, Minkkinen tokaisee.

Työpäivän jälkeen ei paljon ehdi tehdä, ja jotain pitäisi syödäkin. Mutta mikä maistuu ammattikokille parhaiten?

- Olinkin jo valmistautunut tähän. Pippuripihvi ja valkosipuliperunat, jälkiruoaksi tyrnijäädykettä ja marinoidut marjat. Ja hyvää viiniä kaveriksi, Minkkinen kertoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut