Menneet makupalat

Laura Määttänen

Sormuskello oli 90-luvun lopun hitti. Suosio jatkui muutaman vuoden ja lopahti nopeasti. Ehkä hyvä niin.

- Myyty määrä oli suuri, joten potentiaalinen asiakaskunta varmasti tavoitettiin, toimitusjohtaja Sami Koskinen Timanttisilta muistelee.

Nykyisin sormuskelloja ei juuri valmisteta. Alan messuilla ei niitä näy, joten kysyntää ei ole sen enempää meillä kuin muuallakaan.

- Vuonna 2004 toimme maahan pienen erän laadukkaita terässormuskelloja. Ne saimme myytyä vähitellen. Sormuskello tuskin on uusi muoti-ilmiö lähiaikoina.

R.I.P., sillä nyt aika katsotaan kännykästä ja kännykkä käy korusta.

90-luvun alkuvuosina laman aikaan muoti oli pelkistettyä ja minimalistista. Vähemmän on enemmän -sanonta toteutui muodissa monen kauden ajan.

- Värit olivat yksinomaan mustaa ja harmaata, linjat suoria ja pelkistettyjä. Mitään koruja, kimmellystä tai liikoja asusteita ei käytetty, muotikoordinaattori Johanna Salovaara kertaa.

- Maskuliinisuus ja "power dressing" leimasivat kautta. Naisellisuudesta ei ollut tietoakaan.

Salovaaran mukaan trendilähteet ennustivat tämän saman minimalismin paluuta muotiin pari vuotta sitten. Paluu jäi puolitiehen, sillä 2000-luvun nainen haluaa kimaltaa, loistaa ja näkyä.

- Seksikkääseen, koristeelliseen ja vartalonmukaiseen pukeutumiseen tottunut nainen ei halua enää verhoutua ankeisiin kaapuihin, Salovaara summaa.

90-luvun alkuvuosina farkkujen sivusaumoja koristivat usein muusta kuin farkkukankaasta tehdyt kaitaleet.

Toisinaan kaitaleissa kukkivat kukat, usein niissä hehkuivat tummat, mausteiset värit. Kuosit olivat näyttäviä ja sisustuskangastyyppisiä.

- Farkkumalli oli 90-luvulle tyypillisesti löysä sekä vyötäröltä että lahkeesta. Vyötärö oli usein kiristetty rypylle vyöllä. Takataskut olivat pepun päällä, design manager Eevaliina Frigren Seppälästä kertoo.

Olkatoppaukset

Olkatoppaukset keikkuivat olkapäillä ja muodin huipulla 90-luvun alussa.

- Silloin otettiin ensiaskeleita niin sanotussa bisnespukeutumisessa, ja naisen tasa-arvoisuutta liikemaailmassa pyrittiin pönkittämään maskuliinisella pukeutumisella. Bisnesnaiselle suunniteltiin miehen puvun tyylisiä jäykkiä ja konservatiivisia jakkupukuja, muotikonsultti Hilkka Pursiainen muistelee.

Pursiainen arvelee, että olkatoppaukset antoivat uskottavuutta bisnesmaailmaan.

- Ne saivat myös olemuksen näyttämään aika kummalliselta. Jakkuun kuuluivat ladon kokoiset olkatoppaukset, jotka tekivät hennommastakin naisesta rugbypelaajan näköisen.

Yhtyeen hittejä olivat muun muassa Voit sä lopettaa? ja Kun tyttö rakastui punkkariin. Niinhän siinä sitten kävi, että eriskummallisella nimellä itseään paiskannut bändi vastasi lopulta itse kysymykseensä, että kyllä, voin lopettaa.

- Bändi koki lopulta vanhan kunnon luonnollisen kuoleman. Se lähti meistä itsestämme; biisejä ei enää syntynyt niin paljon, että olisimme voineet tehdä levyn, kitaristi Teemu Talja kertoo.

Juustopäiden jälkeen Talja on tehnyt musiikkia pienimuotoisesti. Juustopäistä tuskin kuullaan enää.

- Paluu ei ole suunnitelmissa. Eihän sitä silti koskaan tiedä, mitä tapahtuu, Talja muotoilee.

- Ensimmäisen levyn aikaan kaikki oli meille uutta, ja kaikki tapahtui nopeasti. Hässäkkää riitti. En oikeastaan ikävöi niitä aikoja. Vieläkin joku joskus tunnistaa minut juustopääksi.

Muotikonsultti Leena Sarvi uskoo ja toivoo, että salihousut eivät koskaan enää palaa - niin kamalat ne ovat. Mutta ah, niin mukavat päällä, ja siksi suomalainen mies niistä 90-luvulla innostuikin.

- Salihousuja näki melkein missä tahansa, jopa Helsingin katukuvassa. Lisäksi miehet käyttivät niitä melkein minkä tahansa kanssa, Sarvi puuskahtaa.

- Niitä oli kaikissa väreissä. Mitä kirjavampia ne olivat, sitä parempi. Karmea näky!

Todellakin. Eli jos ne salihousut ovat jonnekin vaatekaapin pohjalle jääneet, niin voitteko, miehet, viedä ne samaan paikkaan kuin sen roskapussin?

Jääkiekon MM-kultaMM-huuman jälkeen vuonna 1995 Suomi ei ollut entisensä. Vähitellen oli myönnettävä, että kyllä sittenkin: kaikki on ennallaan. Suomesta ei tullut voiton myötä jääkiekon mahtimaata, joka lataa kiekon kenen tahansa taakse miten monta kertaa tahansa.

Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun leijonamiehistö saalisti Suomelle kultaa, eikä kultajuhliin ole sen jälkeen tarvinnut täytekakkuja tilata. Luultavasti ei tarvitsekaan, jos viime vuosien tahti jatkuu. Toivotaan silti, että toisin käy ja pessimisti joutuu paitsioon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.