Musiikin käännekohdat kuultiin yhdessä illassa

KUHMON KAMARIMUSIIKKI

(R)EVOLUUTIO MUSIIKISSA:

Kappaleet,

jotka muuttivat musiikkia

Konsertti Kuhmo-talo 18.7.

Vladimir Mendelssohn on vähentänyt Kuhmon konserttien määrää, mutta soivan musiikin määrässä saatetaan päästä entisiin lukemiin. Konserttien kesto on nimittäin pidentynyt, vaikka perjantain päättänyt nelituntinen maratonkonsertti ei aivan jokapäiväistä herkkua olekaan.

Konsertin teemana oli musiikillinen (r)evoluutio. Musiikinhistorian oppitunniksi näin oiottu versio ei käy, mutta idea keskiajalta alkavasta kehityskertomuksesta oli kuitenkin hauska. Yhtenä valopilkkuna oli W.A. MozartinMusiikillinen noppapeli tai oikeammin sanoen sen arvonta. Kysehän on tahdin mittaisista pätkistä, joita Mozartin laatimien sääntöjen mukaan yhdistellen saadaan vähemmän hohdokkaita mutta aina toimivia saksalaisia tansseja.

Oman paikkansa historiassa sai tietysti myös J.S. BachinDas wohltemperierte Klavier, jonka ensimmäinen preludi julisti 300 vuotta kestäneen duuri-molli

-tonaliteetin aikakauden lopullisesti avatuksi. Juhani Lagerspetzin soittama sointusarja oli todella vallankumouksellinen, sillä vastaavaan uudistukseen ei ole sittemmin ylletty.

Yksi merkkipaalu oli myö s Joseph Haydnin kehittelemä jousikvartetto, jonka alkumuotona kuultiin Divertimento Es-duuri. Pitkään iloitsin siitä, että Pekka Kuusisto pysyi kappaleen esityksessä musiikin raameissa. Riemu kuitenkin haihtui finaalissa, jossa herran maneerit pääsivät jälleen etusijalle. Toinen hämmentävä jakso kuultiin Brentano-kvartetin esityksessä, jonka puitteet tarjosi Ludwig van BeethoveninGrosse Fuge B-duuri op. 133. Tällä kertaa omapäinen tulkinta oli taituruudessaan paremmin perusteltu kuin edellisen päivän kvartettoesitys.

Arnold Schönbergin oivaltavasti soitintama Claude DebussynFaunin iltapäivä sai tällä kertaa parikseen Tiina Lindforsin laatiman ja tanssiman koreografian. Kiireisen ja tärkeilevän kaupunkilaisen herääminen taiteeseen, ruumiillisuuteen, luontoon ja vähän naiviltakin vaikuttavaan vilpittömyyteen kävi hallitun elekielen myötä selväksi, musiikki tosin olisi antanut eväitä abstraktimpaankin esitykseen. Lindforsin fysiikan hallinta oli kuitenkin jälleen linjakkaan taitavaa.

Konsertin helmenä oli ehkä sittenkin sopraano Salomé Hallerin ja Uusi Helsinki

-kvartetin esittämä Schönbergin Jousikvartetto nro 2 fis-molli op. 10. Satavuotias teos oli hämmentävän lähellä sitä pistettä, jossa osa nykysäveltäjistä on edelleen. Jopa sopraanon lisääminen tonaliteetiltaan horjuvaan kvartettoon on yhä moderni ajatus. Haller pääsi festivaalin ehkä vahvimpaan esitykseensä ja Uusi Helsinki

-kvartettikin oli erityisesti kappaleen loppupuolella hyvässä vedossa.

Charles IvesinThe Unanswered Question kuultiin vuoden 1935 versiona. Hallittu esitys jäi vähän värittömäksi, mihin vaikutti myös salin mainio akustiikka: kahden kamariryhmän ja parvella olleen trumpetin sijoittuminen erillisiksi saarekkeiksi ei rikastanut kuulokuvaa yhtä paljon, kuin huonommassa konserttipaikassa.

Konsertin päättänyt Bohuslav MartininFantasia thereminille, oboelle, pianolle ja jousille on kyllä hieno kappale, mutta sen erityisyys piilee Lydia Kavinan taitamassa soolosoittimessa. Yleensä hämmennystä herättää se, että lähes mahdoton instrumentti saadaan soimaan puhtaasti - tällä kertaa viallinen sähköjohto sai koko kappaleen alkamisen tuntumaan hyvin epävarmalta. Pikkutunneille valvominen kuitenkin palkittiin, sillä tätä kappaletta ei pääse kovin usein konsertissa kuulemaan.

MIKKO NORTELA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.